Ennakkoluuloja ja odotuksia.

Moi!

Pikainen postaus kahdesta viimeisimmästä kirjasta, jotka olen lukenut. Kirjat erosivat monella tapaa toisistaan, mm. kerronnaltaan sekä sisällöltään. Toisesta pidin ja toisesta en. Tai pikemminkin toinen oli mielenkiintoinen ja toinen ei. Ja täytyy myöntää, että olin ennakkoluuloinen.

Ensin luin Pauliina Rauhalan ”Taivaslaulun”, jonka kaappasin pikaisesti kirjastosta mukaani yhtään sen enempää tutkimatta. Kirjan kansi ei herättänyt minussa mitään mielenkiintoa, enkä takakantta edes vilkaissut. Kotona ajattelin, että pidän kirjaa ”varalla” jos lukeminen loppuu, eli luen jos luen. No, onneksi luin!

Kirja kertoo nuoren lestodialaisparin tarinan, yhdeksässä vuodessa neljä lasta ja kaksoset syntymässä. Tarina äidin jaksamisesta ja väsymisestä, isän ajatuksista ja perheen arjesta. Erilaiset uskonnot kiehtovat jollain tapaa minua ja lestodialaisuus on aihe, josta tiedän vähän. Siksi tämä kirja kuittaa kohdan 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän.

Seuraavaksi luin kirjan, jonka lukemista olen harkinnut pitkään. Olen kuullut kirjasta kauhutarinoita ja kuinka se kuitenkin samalla on erittäin mielenkiintoinen. Kerrankin minulla kävi tuuri, kun kirja löytyi valmiiksi kirjaston hyllystä ja kotona jo valmiiksi notkuvista lainakirjapinoista huolimatta päätin lukea seuraavaksi tämän; Wendy Lower ”Hitlerin raivottaret”.

Kirja oli minulle enemmän kuin pettymys. Aihe kyllä kiinnostaa (synkästä historiasta huolimatta), mutta minun mieleeni kirja oli huonosti kirjoitettu. Tai tylsästi. Se oli jotenkin liian asiakirjamaista, mikä tarkoittaa minulla samaa kuin uisi tervassa. Eteneminen oli yhtä tuskaa, eikä se johtunut kirjan sisällöstä. Sain kuitenkin luettua kirjan kunnialla läpi (ja palauttaa sen tänään takaisin kirjastoon…) ja kuitata tällä kohdan 23. Käännöskirja.

Missä vaiheessa sinun lukuhaasteesi on?

Seuraavassa bloggauksessa juttua matkalukemisesta!

– Zaida