Matkalukemista

Heippa!

Viime postauksessa jo lupasinkin, että kirjoittaisin matkalukemisesta. Vietimme perheen kesken (+ yksi lainalapsi) viikonlopun Turussa, Holiday Club Caribian kylpylässä. Viikonloppu oli erittäin rentouttava ja tuli pitkän sairastelemisen jälkeen tarpeeseen, nautimme kaikki. Kylpylä on erittäin monipuolinen, eikä sitä ole kehuttu suotta. Jättimäinen merirosvolaiva kylpylän vetonaulana toimi loistavasti, pistäydyimmekin uimisen lomassa hörppäämässä juomaa kyseisen laivan hytissä. Elämys sekä lapsille, että meille aikuisille! Uimme joka päivä, lauantaina kahteen otteeseen. Loistavaa energiankulutusta, aamulla nukuttiin pitkään. Ja hotellihuoneessa sain lukea.

Olen kai melko onnekkaassa asemassa siinä suhteessa, että en kärsi yleensä ikinä matkapahoinvoinnista. Ja mikä parasta, voin lukea autossa! Olin ennen lähtöä käynyt kaksikin kertaa kirjastossa valitsemassa kirjoja mukaani, ja kassillisen niitä matkassani kannoinkin.

Olin ehtinyt jo muutaman sivun lukea Terhi Rannelan ”Punaisten kyynelten talo”– nimisestä kirjasta, joten päätin lukea kyseisen kirjan menomatkalla loppuun. Taisin törmätä kirjaan Helmet-lukuhaasteen FB-sivuilla ja mielenkiintoni heräsi; tässä mainio kirja haasteen kohtaan 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja. Historiallinen romaani punakhmerien hallitsemasta Kambodzasta ja tämän jälkeen -70 luvun elämästä siellä. Julma, raaka ja koskettava selviytymistarina. Tarina siitä, kuinka uskollisuus ei merkitse mitään ja puolue kääntyy omiaan vastaan. Jos tämä haasteen kohta on täyttämättä, suosittelen vahvasti kyseistä kirjaa.

Seuraavaksi lukaisin Alice Kuipersin ” Terveisin äiti”. Reilu parisataa sivuinen kirja hämäsi minua, kun en kirjastossa avannut kansia, vaan valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella (14.). Kirja olikin kirjoitettu muistilappumaisesti, melkein jokaisella sivulla vain muutamia lauseita. Mutta toteutus ja tarina oli hyvin toteutettu; äidin ja tyttären keskustelua jääkaapin oveen jätetyistä lappusista. Äidin sairastuminen, tyttären kasvaminen nuoreksi naiseksi.

Seuraavaa kirjaa olin jo katsellut pariinkin otteeseen kirjastossa, mutta viimeinen niitti sen lainaamiselle tuli, kun ystäväni oli lukenut sen ja suositteli kirjaa minulle. Takashi Hiraiden ”Kissavieras”- kirjan kannessa on eläin (41.) ja se kertoo kolmikymppisestä kirjailijapariskunnasta, joiden naapurin kissa alkaa vierailla heillä säännöllisesti. Kissa ilahduttaa ja tuo eloa elämään. Mutta eräänä päivänä tapahtuu jotain odottamatonta.

Kotimatkalla päätin lukea vielä yhden kirjan, jonka bongasin kirjaston mielenterveysosastolta. Pekka tolosen ”Huomaa myös mut!” on kirja täynnä nuorten kirjoituksia itsetuhosta. Kirjan tarkoitus on ehkäistä nuorten itsetuhoa sekä itsemurhia. Nuorten omia ajatuksia, pohdintoja ja viisaita sanoja. Kirja on kirjoitettu lyhyesti, selkeästi ja ytimekkäästi, niin, että nuoren on helppoa tarttua kirjaan ja lukea sekä ymmärtää sen sanoma. Kirja sopi kohtaan 6. Kirjassa on monta kertojaa.

Millaisesta matkalukemisesta sinä pidät? Otatko matkalle yhden paksun kirjan, vai monta lyhyttä? Vaiko vain jonkin, mitä voi vähän lukea silloin kun huvittaa?

– Zaida