Kirja, jota en olisi halunnut lukea.

Moi!

Helmet-lukuhaaste on lähtenyt käyntiin, hieman ehkä takellellen mutta kuitenkin. Ensimmäinen kirja jonka luin, Åsne Seierstadin ”Yksi meistä” joka on riipaiseva kertomus koko Norjaa koskettaneesta joukkoiskusta, sen tekijästä, uhreista ja selvinneistä. Kirja oli raskasta ja rankkaa luettavaa. En lähtisi suosittelemaan tätä kenellekään hyvillä mielin ja kirjan edetessä ihmettelen, miten tulin edes valinneeksi kyseisen kirjan. Luonteeltani ja lukutyyliltäni olen kuitenkin sellainen, etten voi jättää kirjaa kesken. Poikkeuksena erittäin tylsät kirjat, mutta harvoin tällaisia on eteeni sattunut.

Kirja olisi varmasti mukaansatempaava ja suositeltava, jos se ei olisi totta. Tai jos siinä olisi onnellinen loppu. Mutta ei, tiesin jo etukäteen kuinka kirjassa tulee käymään. Ja silti se oli luettava loppuun. Välillä oli pakko lopettaa kesken ja keskittyä muihin asioihin. Kevyttä iltalukemista, indeed…

Onko sinulla vastaavia lukukokemuksia? Kirjoja, jotka ovat herättäneet ahdistusta tai jotka ovat pistäneet oikeasti pohtimaan? Kirjoja, joita et olisi jälkeenpäin ajateltuna halunnut lukea? Kirjoja, jotka on kuitenkin pakko lukea loppuun, vielä yksi sivu…

Harmi ettei haasteessa ollut kohtaa ”kirja, jota en olisi halunnut lukea” sillä olisin tällä teoksella kuitannut kyseisen kohdan. ”Yksi meistä” kävisi useampaankin kohtaan , mutta kuittaan tällä 44. haasteen, kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.

Oletko sinä jo kuitannut kyseisen kohdan? Minkä kirjan luit?

Innostavia lukuhetkiä!

– Zaida