7/4/1164
Moikka!
Nyt on lomat lusittu ja ensimmäinen työviikko kolmen viikon loman jälkeen takana. Kuvittelin, että lomalla olisi ollut kunnolla aikaa lukea. Ja siis luinkin, mutta kun 3,5 vuotias häärii jaloissa, ei sitä lukurauhaa sen suuremmin suotu. Varmaan siksi otinkin jonkinmoisen lukuspurtin, ja luin viikossa neljä kirjaa, 1164 sivua.
Ensimmäiseksi luin kirjan, joka sopi kohtaan 22. Kuvitettu kirja. Laura Frimanin ”JVG – etenee” oli mukavan kevyttä luettavaa poikien lapsuudesta, nuoruudesta ja keikkailusta. Kirjassa oli paljon kuvia vuosien varrelta ja sisälsi myös hieman uutta ja mielenkiintoista tietoa JVGn matkasta. Siskoni oli kiinnostunut kuulemaan, oliko kirjassa luvatut paljastukset Villen ja Haloo Helsinki!- yhtyeen Ellin suhteesta millaisia. Itse arvelin, että media on jo nyhtänyt siitä sen minkä on saanut, enkä ollut väärässä. Niukasti tietoa asiasta, ja biisejä kuunnellessa saa varmasti paremman kuvan tästä suhteesta. Mutta JVG faneille oikein mukava lukukokemus varmasti.
Seuraavaksi luin Kim van Alkemade ”Lapsi nro 8” ja pääsin käsiksi kirjaan, jonka lukemista en olisi millään malttanut lopettaa! Vuosi 1919, nelivuotias Rachel Rabinowitz joutuu tragedian takia veljensä kanssa orpokotiin ja sielläkin veljestään erilleen. Rachel tapaa orpokodissa tohtori Solomonin, joka suorittaa lapsilla röngenkokeita. Rachel altistuu useille kokeille ja jälkivaikutukset seuraavat häntä läpi elämän. Kirjassa kerrotaan, kuinka Rachel kasvaa, joutuu kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi, rakastuu, karkaa ja aikuistuu. Lopulta hän on hyvin työssään pärjäävä sairaanhoitaja, ja eräänä päivänä hänen osastolleen saapuu vanhuudesta heikko tohtori Solomon…
Pidin kirjasta paljon ja toivonkin saavani sen jonain päivänä kirjakokoelmiini. Ja vaikka kirjan ilmapiiri ja tarina oli synkkä, se ei ollut sitä kuitenkaan liiaksi. Rachelille olisi voinut käydä paljon pahempiakin asioita, mutta minusta oli ilahduttavaa lukea kirjaa jossa kerrankin päästiin joissain asioissa ”helpommalla”. Tällä kirjalla kuittasin kohdan 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.
Pentti Aalto ”Pakkolaitosvanki” sopi kohtaan 42. Esikoisteos. Kirjailija itse on pakkolaitosvanki, joka voitti 1969 Marraskuun liikkeen kirjoituskilpailun. Karu tarina nuoren pojan elämästä; koti, jonka ongelmat ajavat lapsen pikkurikkeisiin, koulukotiin, karkumatkalle, yritykseen soveltua normaaliin ja rehelliseen elämään ja lopulta vankilaan. Pakkolaitosvanki on paljastava kertomus tuon ajan vankien olosuhteista, vankiloista, kurista, oikeasta ja väärästä. Lyhyt ja ytimekäs kirja ja jos aihe yhtään kiinnostaa, on tämä kirja ehdottomasti luettava!
Lopuksi vielä lukaisin kirjan kohtaan 35. Kirjan nimessä on erisnimi. En enää muista mistä sain vinkin tähän kirjaan, häiritsevää! Luen kyllä rikosdokkareita jonkin verran, mutten silti muista kuinka päädyin tähän kirjaan. No kuitenkin, Pierre Lemaitre on palkittu kahdesti maailman parhaaksi rikoskirjailijaksi. ”Irène” kertoo ylikomisario Camille Velhouvenista, jonka onnellinen elämä raskaana olevan Irène-vaimon rinnalla keskeentyy, kun nuoria naisia alkaa löytyä murhattuna. Murhaa tutkiessa löytyy johtolankoja seuraavista ja ne kaikki on tehty tunnettuja rikosromaaneja jäljitellen.
Ihmettelin pitkään lukiessani, kuinka kirja oli saanut niin hyviä arvosteluja. Poikkeuksellisesti keksin nopeasti kirjan juonen jo pitkälle eteen päin, eikä murhaajakaan tullut minulle yllätyksenä. Sen sijaan lopussa sain märän rätin vasten kasvojani! En olettanut tällaista lopputulosta lainkaan, ja sen vuoksi suosittelenkin kirjaa etenkin dokkareista pitäville!
Oletko sinä jo kuitannut kyseiset kohdat? Ja onko sinulla jokin kirja juuri työn alla? Millainen sinun lukutahtisi on?
Nyt äkkiä leffaa vuokraamaan, eli kirja syrjässä tämän illan, iiiiik!
– Zaida
