Lukulomalla vai lomalla lukemisesta?
Huomenta!
Hiihtolomaviikko on takana ja kevään viimeinen rutistus töissä alkaa. Latasin akkuja perheeni kera koko edellisen viikon Kivijärven Hannunkylässä, mökillä Keski-Suomessa. Olin etukäteen suunnitellut rauhaisaa, viikon mittaista lukulomaa. Mökin nojatuolissa istuskellen, takkatulen ääressä lukemista. Meno- sekä paluumatkan ajan lueskelua… Varasin mukaani kymmenen kirjaa ja ennen lähtöä mietin, mahtavatko ne riittää. Kotiin päästyämme olin lukenut kaksi ja puoli kirjaa, automatkoilla en edes jaksanut kaivaa lukemista repusta.
Sain mökillä saatettua loppuun jo kotona aloittamani suomalaisen klassikkokirjan (3.), Tove Janssonin ”Kesäkirja”. Ihanan leppoisa kirja kolmen ihmisen kesänvietosta saaressa. Tarina lapsesta, isästä ja isoäidistä. Kertomus pienen tytön ja vanhan naisen välisestä ystävyydestä. Suloinen kirja, joka sai minut haaveilemaan omasta mökistä saaressa…
Seuraavaksi tartuin toisen taideteoksen inspiroimaan kirjaan (9.). Paflagonian perilliset (Virve Sammalkoski) perustuu Pekka Nikruksen taidekuviin. Kirja kertoo nuoresta Iax Agolskystä, joka lähtee apulaiseksi pitkälle tutkimusmatkalle. Matkan tarkoitus on tutkia paljon huhutuista metsänkansan jäsenistä. Jäsenistä, joilla on koko ruumiin peittävä turkki, kiiluvat silmät, häntä… Missä kulkee raja ihmisen ja eläimen välillä, ja kuinka metsäkansan lapset ovat päätyneet asuttamaansa luolaan?
Kirja oli ihan mielenkiintoinen, muttei tempaissut minua mukaansa toivomallani tavalla. Kuitenkin lukaistava kirja, sopivan pituinen ja siinä esiintyvät taidekuvat olivat huikeita!
5. kohta, kirja jossa liikutaan luonnossa, kuittasin Seppo Saraspään kirjalla ”Lintukoiran ikävä”. Erätarinoista kasattu, kauniisti kirjoitettu kirja sisältää 11 novellia. Kehystarinat vievät marjastamaan, kalaretkelle tai metsälle, mutta kyse on paljon muustakin, kuten ikääntymisestä, ystävyydestä ja yksinäisyyden tarpeesta.
Leppoisasti luettava kirja, jonka yksi novelli (”Pieni luonnevika”) jäi jostakin syystä erityisesti mieleeni. Luonnossa liikkuvien ihmisten on varmasti helppo samaistua kirjaan.
Lisäksi ennen reissua ehdin kuitata kohdat 8. suomalaisesta historiasta kertova kirja, sekä 20. kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö. Aki Ollikaisen ”Nälkävuosi” vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, jolloin kuolema oli arkipäivää jokaiselle. Jokaisesta suupalasta piti ottaa kaikki irti ja pitkät ajat ilman ruokaa piinasivat niin aikuisia kuin lapsiakin. Sain vinkin tähän kirjaan Facebookin Helmet-lukuhaasteen sivuilta, kiitokset vinkkaajalle!
Johanna Ervastin ”Jäähyväiset Einolle”– kirjaan törmäsin Ilta-Sanomien sivuilla (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005010252.html). Jutun luettuani tiesin, että minun on saatava kyseinen kirja luettavakseni, vaikka aihe on riipaisevan surullinen. Kertomus pienestä Eino-pojasta, joka täysin äkkiarvaamatta sairastuu vakavasti ja jonka elämä päättyy jo kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Puolustuspuhe eutanasian hyväksymiselle. Surullinen, mutta niin tärkeä asia kerrottavaksi jokaiselle.
Miten sinun lukuhaasteesi edistyy?
Mukava viikkoa!
– Zaida
