Moikka!

Kirjaston pikalainat ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että ne tavallaan pakottavat lukijan lukemaan tiuhaan tahtiin. Kotkan kirjastoissa pikalainan laina-aika on yhden viikon, eikä teoksia voi varata tai uusia. Eli jos kirja jää kesken, niin se on voi voi… Kun käyn kirjastossa, kipaisen aina myös pikalainahyllyllä. Yleensä käsiini sattuu suhteellisen paksut, vähintään 400 sivuiset kirjat, jotka pitäisi sitten työn, harrastusten ja kodin pyörittämisen ohella hotkaista viikossa. Ja jos käsissä onkin hieman tylsempi kirja, on sen lukeminen tiuhaan tahtiin kaikkea muuta kuin nautinnollista.

Viime kerralla kun kävin kirjastossa minulla oli tapani mukaan puhelimessa valmis lista kirjoista, joita haluaisin lainata. En nykyään käytä kauheasti aikaa etsiäkseni itse juuri jotakin tiettyä kirjaa, vaan kysyn suoraan henkilökunnalta, että löytyykö koko kirjaa kirjastosta. Välillä olen nimittäin etsinyt kirjaa pitkin ja poikin ja lopulta kun olen mennyt pyytämään apua, ei koko kirjaa olekaan kirjastossa. Tuttua?

Tälläkin kertaa kaikki muut haluamani kirjat olivat lainassa, mutta yksi kuitenkin löytyi. Ja vieläpä pikalainoista! Jätin siis muut kirjat varaukseen ja marssin lainaamaan Hanna-Riikka Kuisman ”Viides vuodenaika”. Taisin saada tähän kirjaan vinkin Helmet-lukuhaasteen Facebook-sivuilta, joten sen kummemmin tutkimatta nappasin kirjan mukaani.

Lukukokemuksena kirja ei ollut minulle mikään elämys ja minusta tekstiä oli hankala seurata. Kirja kertoo Luna nimisestä naisesta, joka asuu siskonsa ja tämän perheen luona menetettyään muistinsa. Terapiassa muistikuvat alkavat palautua hänen mieleensä, mutta Luna sulkee herkästi mielensä näistä kuvista. Kirjan kerronta on sekavaa, mikä tosin sopii Lunan mielentilaan, mutta omasta mielestäni kirjaa olisi ollut mukavampi lukea, jos sen kerronta olisi ollut hieman helpommin seurattavaa. Kirjan aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen ja se olikin saanut kehuja, joten voisin kyllä suositella kirjaa tummansävyisistä romaaneista pitäville.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että kirja oli pikalainassa. Viikon aikaraja potki minua lukemaan kirjan nopeasti pois alta ja jos aikarajaa ei olisi ollut, tuskin olisin lukenut koko kirjaa. Nyt kuitenkin sain kuitattua kirjalla haasteen kohdan 17, kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Lainaatko sinä usein pikalainakirjoja? Ja joko olet kuitannut yllä mainitun kohdan?

Lukemisiin!

– Zaida