Mustaherukkamehua

Voiko kipeänä olemisessa olla jotain positiivista? Tässä nyt kolmatta päivää nenä tukossa ja energia kaukana kehosta. Olo on vetelä ja voimaton, mieli kuitenkin on aika pirteä. Se johtuu ehkä siitä, että aamulla tajusin nukkuneeni koko yön sikeästi heräämättä hirveeseen päänsärkyyn, ja siitä että saisin vain kääntää kylkeä, kun toinen nousee ylös ja lähtee töihin. Sitten muutaman tunnin jälkeen availin pikkuhiljaa silmiä ja heräsin tähän päivään. Aamupalakin jopa maistui. Ah, Kulta Katriina kahvia ja pannukakkuja siirapilla. Olisihan se harmi, jos ei tuollaiset herkut aamulla maistuisi. Sain syödä rauhassa aamiaisen ja katsella tv-kaistasta Uusi päivä-ohjelman ja eläytyä Virtauksen elämään puolen tunnin ajaksi. Minä sitten rakastan tv-ohjelmia,joista tulee hyvä mieli. Ja hyvää mieltä tähän kipeänä olemiseen tarvitaan.

Olen pienestä pitäen tottunut tiettyihin tapoihin kun olen kipeä, niinkuin me kaikki varmasti. Englantilaiselle rakkaalle asuinkumppanilleni käsite kuuma mehu oli todella outo ja kun pyysin häntä muutama päivä sitten tuomaan minulle kaupasta mustaherukkamehua, jota voisin sitten juoda kuumana, täytyy myöntää, en ollut ihan varma mitä sieltä tulee. Se on hassua, koska kuuma mehu kuuluu niin moneen hetkeen suomalaisissa tilanteissa. Minua kuuman mehun juominen muistuttaa eniten hiihtokilpailuista sekä muista talvitapahtumista, joissa tarjoiltiin kuumaa Mehukatti-mehua. Kipeänä ollessa on aina juotu kuumaa mehua niin paljon että se alkaa pursuamaan jopa korvista ulos. Mikä sen parempaa, kuin äidin tekemä mustaherukkamehu. Nuorena sitä mehua oli jokapaikassa; jääkaapin ovissa, pakastin pullollaan ja sitä riitti, vaikka muille jakaa. Täällä sitä ei ole enää missään, muutakuin kaupoissa sokeroituna, pienissä lasipulloissa. Nyt huomaa pieniä asioita, jotka ovatkin aika merkittäviä ja suuria. Niitä kaipaa, kuten mustaherukkamehua. Onneksi kuitenkin kipeänä kotona ollessa sain kaupasta sitä mitä halusin. Hyvää mehua mies kaupasta toi, mutta ei mikään korvaa sitä äidin tekemää mustaherukkamehua koskaan.

Olen nyt toista päivää töistä poissa ja työkaverilta tuli viesti, jossa luki: ”Luulin että palaat maanantaina takaisin töihin, toivottavasti kaikki on hyvin?”. On aika kiva tunne, kun joku on miettinyt että missä mahdan olla. Pomoni tietty tietää, että olen kipeänä kotona, mutta eihän se sitä tarkoita, että työkaverit sen tietäisivät. Tuntuu hienolta, että toimistossa välitetään, ihmiset välittävät mitä muut puuhaa ja mitä muille kuuluu. Viime viikko meni Lontoossa työnmerkeissä ja tämä viikko sitten sairastellaan. Vain pari viikkoa jäljellä työharjoittelua tässä työpaikassa. En mielellään haluaisi olla poissa, sillä työpaikkani on ihana ja siellä on hyvä olla. Työkaverit ovat samantyylisiä kuin itse olen ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. He ovat matkailualan ammattilaisia; opettajia ja tutkijoita. En haluaisi olla poissa, sillä joka päivä työni opettaa minulle jotain uutta, ja se on hyvin mielenkiintoista.

Vaikka työtä mielelläni tekisin ja kuntosalilla kävisin, on oikeasti ihan rentouttavaa myös vain olla, varsinkin kun flunssalääkkeet pitävät suurimmat kivut poissa hetken aikaa. Joskus on hyvä levätä ja vain olla tekemättä mitään. Ajattelen, että kun tulee kipeäksi se on kehon keino sanoa: ”Hei Outi, viime viikko oli todella rankka ja oon tosissani, sun täytyy nyt levätä, että jaksat sitten ensi viikolla taas painaa täysillä.” Ajattelen, että ilman kipeäksi tulemista ei ihminen itse ehkä tajua levätä muuten. Ajattelen siis, että kipeänä oleminen on myös positiivista, saan olla vähän aikaa tekemättä mitään. Kun paranen, olen kuin uusi ihminen. Akkuni ovat silloin latautuneet ja olen virkeämpi kuin koskaan.

Mutta ensin lepään ja juon paljon mustaherukkamehua.