Pikkujoulut tulivat ihanan ystäväni kera ja menivät. Oli ihanaa ja olisi voinut olla vielä pidemmänkin aikaa ihanaa.  Teimme joulutorttuja ja joimme glögiä ja juttelimme kaikesta ja pitkään. Ystäväni on ihana ja on onni että hän on myös täällä. On helpottavaa kun on sellainen täällä, joka ymmärtää mitä koen ja joka antaa vinkkejä, että sopeutuminen ei olisi niin vaikeaa. Hän on myös pienestä kylästä kotoisin ja se on aika iso tekijä joka yhdistää meitä. Ihmiset, jotka ovat kasvaneet maaseudulla, ovat tietyllä tavalla erilaisia kuin kaupunkilapset.  On ihanaa kun on täällä Englannissa ystävä joka on lähtöisin samanlaisista olosuhteista ja nyt voimme täällä jakaa asioita, kun tuntuu että koemme ne samanlaisesti.  

Suomalaiseen pikkujoulunviettoon lisäsimme vähän eri kulttuureja. Kävimme mm. German Christmas Market: ssa, joka on täällä Leedsissä perinne aina marraskuun aikana. Siellä söimme saksalaisia herkkuja, jotka muistuttivat yllättävän paljon suomalaisia herkkujamme, hot dog suomityyppisellä makkaralla, lättyjä ja donitseja. Nam, olivat kyllä hyviä.  Illalla päätimme vaihtaa saksalaisesta kulttuurista intialaiseen ja kävimme illallisella ihanassa intialaisessa paikassa. Alkupalaksi poppadomseja ja erilaisia dippejä sen kanssa, ja pääruoaksi egg pilau-riisiä lamb tikka masala -kastikkeen kera. (Huomaa, että en ole intialaista ruokaa syönyt Suomessa, kun eivät nuo käännökset ihan taitu) Tämän jälkeen maistuikin sitten glögi jälkiruuaksi. Pikkujoulut suomalaisine herkkuineen, ystäväni seura sekä tunnelma kynttilöin oli juuri sitä, mitä kaipasinkin.

Seuraava päivä, eli lauantai saapui ja saatoin ystäväni Leedsin juna-asemalle. Sieltä läksin itse kaupoille ja ostin ihanaa kylpymerisuolaa. Tein kotona kylvyn ja rentouduin ulkolenkin jälkeen kuolleen meren merisuolan kanssa. Aah, taivaallista! Se tekee ihmeitä keholle, iholle ja mielelle. Tämän viikonlopun ajan on siis poikaystäväni kaverillansa ja lauantain vietin yksin kotona. Pidän välillä yksin olemisesta. Se ei koskaan ole oikeastaan ollut minulle hankaluus vaan päinvastoin. Mutta siinäkin on eronsa. Joskus kaipaan yksinoloa ja silloin valitsen yksinolon ja luen vaikka kirjaa mieluiten kuin lähden ulos porukalla. On ihana kun on vaihtoehtoja. Täällä niitä kuitenkaan ei vielä paljon ole, sillä suurta sosiaalista verkkoa ei vielä ole muodostunut. Eilen kuitenkin olo oli hyvä. Oli ihana käydä aikaisin nukkumaan ja herätä virkeänä tähän päivää. Tai ainakin se oli tarkoitus. Nukahdin ja pian heräsin. Yläkerrasta kuului meteliä. ”Taasko se alkaa”, Ajattelin. Yksi asia, mitä täällä en ymmärrä. Miten rakennukset voidaankaan rakentaa niin kevyesti että ääni kantautuu lattian läpi katosta makuuhuoneeseeni? Todella ikävää, varsinkin kun tarkoituksena on nukkuminen ja aamulla aikaisin herääminen. Se ei tänä yönä helpolla onnistunut. Kylmäkin oli, kun ei ollut sitä ihmispatteria siinä vieressä ja ikkunat vetävät. ” Voih tätä Englannin ’talvea'”

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani painottanut sanaa positiivinen.  Oikeasti, minä yritän, mutta joskus ei vaan jaksa. Jos uni on ollut vähäistä ja on yksin, sitä alkaa miettiä kotisuomea ja kaikkea sitä mikä on aikoinaan muokannut ja ympäröinyt elämääni. Minä kuitenkin nautin elämästä Suomessa ja muuttoni tänne ei suinkaan ollut se, etten viihtyisi rakkaassa kotimaassani. Suomessa on aina minulla koti ja minä rakastan Suomea tuhansista syistä, mutta koska rakkaus ja ura veivät minut tähän suuntaan, on koti myös täällä Englannissa. Sitä alkaa miettimään, että mikä on tärkeintä elämässä kun koti-ikävä iskee, mutta ei se ole niin yksiselitteistä. Kun olen kotona Suomessa, on ikävä silloin Englantiin rakkaani luokse. Ikävä on myös Amerikkaan siskoni ja hänen perheensä luokse. Ikävöin ystäviäni ympäri maailman ja perhettäni Suomessa. Tuntuu että on sitä sitten missä tahansa, on aina ikävä jotakin.