Voi ei! Niin paljon tekemistä ja touhuamista, miten tämä aika ikinä riittää? Paljon on tehtävää; koulujuttuja, työjuttuja, GRADU ja siivotakin pitäisi.

Stressi? Mitä se sellainen on? Onko se sitä, mikä hiipii hiljaa mielen sopukoihin ja muistuttaa tekemättömistä tehtävistä, vai sitä, mikä polttelee mahan pohjassa, kun on jotain tärkeää edessäpäin? Se kummittelee, vaanii, ja lopulta hyökkää sen kummempia varoittamatta. Se tekee kaikkensa ja yrittää vetää mukaansa. Eikö sillä mitään muuta tekemistä ole, kuin kiusata viattomia ihmisiä? Ei, minä pysyn vahvana ja en lähde sen mukaan, vaikka kuinka se yrittääkin. Uskon, että sen voi torjua omilla ajatuksilla. Täytyy siis muuttaa ajatusmallia.

Ihanaa! On perjantai ja flunssakin on melkein jo parantunut. Keho ja mieli on saanut levätä koko viikon ja siksi olo on vetreä ja voimakas. Tänään on opiskelupäivä ja saan perehtyä minulle tärkeään aiheeseen, jonka olen valinnut gradulleni.  Sitä on ihana tehdä, koska opiskelen sitä, mikä minua oikeasti kiinnostaa; ihmisten välinen vuorovaikutus, asiakaspalvelu hotellin vastaanotossa, teknologian tuomat hyödyt ja haitat asiakaspalveluun sekä palvelumuotoilu. Samalla saan miettiä ratkaisua, jota etsin kun teen tutkimustani.  Tein alkuvuodesta kurssin yliopistolla palvelumuotoilusta. Ennen sitä, minulla ei ollut harmainta hajua mitä se tarkoittaa. Ajattelin sen tarkoittavan konkreettisten asioiden muotoilua palveluympäristössä, mutta kyse onkin ei- käsin kosketeltavien (aineettomien) asioiden muotoilusta, suunnittelusta ja kehittämisestä. Hyvin mielenkiintoista! On ihana liittää kyseinen aihe graduuni ja ehkä jopa saada uusia kehitysideoita sen avulla. Tänään on siis luvassa graduni kirjoittamista, lukemista ja ideointia. Pomoni töissä on sitä mieltä, että on tärkeää että opiskelen myös ja saan tehtyä graduani, joten hänen ehdotuksensa oli harjoittelun alussa se, että aloittaisin viikonlopun jo perjantai-aamusta ja opiskelemalla. Ihana pomo!

Joistakin ystävistäni varmaan tuntuu siltä, että opiskelen ikuisuuden. Itsestänikin on välillä tuntunut siltä. Olisin varmaan voinut olla nopeampikin. Ihailen kyllä heitä, joilla tahto on ollut kova opintoja suorittaessa ja kursseista ovat suoriutuneet hetkessä. Itse taidan olla vähän hitaamman puoleinen. Sen ystäväni minussa ainakin tietävät. Olen huomannut tässä elämän varrella syyn, miksi jotkut asiat jäävät minulta kesken tai vain viivästyvät. Kyse ei ole nimittäin siitä, että olisin laiska. (vaikka toki laiskakin olen välillä) Kyse on siitä, että kiinnostun aina niin monesta asiasta yhtäaikaa ja kun teen yhtä saatan yhtäkkiä havaita toista ja alkaa kiinnostumaan kolmannesta. Ja tämä ilmenee gradua kirjoittaessa. Luen yhtä asiaa, jossa kiinnostun toisesta asiasta, joka johtaa kolmannen asian tutkimiseen. Ja lopulta se ensimmäinen asia, jota alunperin tutkin on jäänyt kesken. Heh, kuulostaako tutulta? Tämä taitaakin olla yleisempää kuin luulin. No mutta jokatapauksessa, minä olen huomannut sen, että tämä tarkoittaa vain hyvää. Oppiminen on niin mielenkiintoista, että välillä sitä kiinnostuu kaikesta mitä lukee. Ja mikä kiire tässä on? Minulla on ainakin koko elämä aikaa. Oppiminen on ehkä maailman hienoin asia. Mikään ei palkitse ihmistä paremmin kuin uuden oppiminen.

Noniin, opin uusia asioita taas, voiko mikään olla ihanampaa! Opin juuri sen, että kun päättää ajatella positiivisesti ja unohtaa sen sosiaalisen paineen joka on ehkä syy tähän ikuiseen kiireeseen, on paljon helpompi olla eikä stressikään kiusaa. Minä ainakin nyt otan oman aikani ja opiskelen, sitten imuroin ja pyyhin pölyt kun ehdin ja sitten nautin perjantai-illasta; laitan hyvää ruokaa, kynttilöitä ja odottelen kun miekkoseni tulee töistä kotiin. Kuulostaa aika hyvältä, minusta.

Hei stressi en ehdi nyt, minulla on elämä nautittavana!

Ihanaa viikonloppua ja kiitos kun luitte ajatukseni. Toivottavasti opitte jotain 😉