Tieto loppuu, itku lisääntyy

Mitä tapahtuu, kun elämäänsä innolla suunnitteleva opiskelija huomaa, että oman tietotaidon raja on tullut vastaan? No itkuhan siitä.

 

Valotetaanpa vähän. Olen siis ylioppilaaksi valmistunut ja ammatillisen perustutkinnon suorittanut neitonen. Perfektionisti monella tasolla. Todistelen asioita muille, mutta ennen kaikkea itselleni. Älykkyys ja tiedonhalu kuvaavat kaltaistani kirjatoukkaa kohtuullisen hyvin.

Pääsin peruskoulusta keskiarvolla, joka rimaa hipoen ylitti seiskan. Siinä esiteinin mutkaisessa maailmassa koulu oli asia, joka ei vain kiinnostanut. Olin perusfiksu, sellainen joka pärjäsi kokeissa lukemalla edeltävänä välituntina muistiinpanoja vihkosta – jos niitä siis koskaan oli sinne vihkoon kirjoittanut – mutta ei tähdännyt koskaan korkeammalle. Lukioon mennessäni minä kuitenkin päätin, että se on vain kolme vuotta. Kolme vuotta elämästäni tutkintoon, joka aukaisee kaikki mahdollisuuksien ovet (tai ainakin melkein kaikki). Pystyisin kyllä keskittymään sen verran ja ottamaan opiskelun tosissani. Näyttämään muille ja itselleni, että tämä tyttö selviää kyllä.

En ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen, enemmänkin introvertti. Eikä minulla pienellä paikkakunnalla asuvana, vähän erikoisia mieltymyksiä omaavana, itsetuntokriisiä läpikäyvänä nuorena edes ollut kavereita. Sama ikäluokkaa olevat läheisimmät tuttavat muuttivat opiskelujen perässä pois. Opiskelu alkoi maittaa ja sille löytyi mukavasti aikaa. Nautin hyvistä arvosanoista  ja löysin asioita, jotka tuntuivat olevan lähellä sydäntäni. Lukiotutkintoni keskiarvo oli yli yhdeksän. Lakin laitoin päähäni yli eximian papereilla. Ammatillisenkin suoritin kunnialla, kävin ulkomaanvaihdossa ja sain stipendinkin.

11215969_1167432733272608_557351302_n.jpg

Nyt haen yliopistoon. Helsinkiin ja Jyväskylään, psykologiaa lukemaan. Jo lukion ensimmäisenä vuonna tiesin, että se on juttuni. Jotain mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ja joka tulee kiehtomaan ja kiinnostamaan minua vielä pitkään.

Nyt minulta, kympin tytöltä, on loppunut tieto ja taito. Olen kohdannut rajani. Itkettää.

Tunne on aika murskaava. Olen tottunut suorittamaan, eikä minulla ole koskaan ollut aihetta pelätä hylkyä tai edes huonoa numeroa. Mutta nyt olen pari kuukautta pyöritellyt papereita nenäni edessä ja yrittänyt sisäistää tilastomatematiikan kaavoja. Aika valuu kellotaulua pitkin tyhjiin. Minä en ymmärrä. Minä en opi.

Pari iltaa sitten minä annoin itselleni hengähdystauon ja itkin. Minua pelotti, sillä ensimmäistä kertaa elämäni aikana minulle ei ollut tulevaisuus selvä. En voinut sanoa missä olisin syksyllä, vaikka olin haaveillut niin kauan psykologian opiskelusta. Koko kevään olin tolkuttanut itselleni, että teen vain paljon töitä. Mutta paljon töitä ei tällä kertaa riittänyt. Tällä kertaa minun tietoni rajat tulivat vastaan, enkä saanut niitä enää yksin venymään. Pelon lisäksi tunsin pettymystä. Itseäni kohtaan lähinnä.

Moni on nauranut minulle. Sanonut, että mikset mene ulos vaikka kahville ja nauti elämästä. Kysynyt, miksi murjotan sisällä, kun olen vapaa kaikista töistä. Valintakokeisiin luku on tällä hetkellä työni. Minä haluan tulevaisuuden ennen tyyristä cappuccinoa.

11198498_1161009457248269_1942671827_n.jpg

Minulle on sanottu, että aikaa kyllä on, ”älä ole fanaattinen”. Minulle on sanottu, että kyllä minä ehdin, ”ei kyse ole elämästä ja kuolemasta”. Ja minua loukkaa se, miten kaikki pitävät urakkaani helppoa – se on vain yksi koe. Minulla oli ystävä, jolle opiskelupaikassa oli kyse elämästä ja kuolemasta. Hän ei saanut paikkaa. Hän masentui. Hän oli.

Suomen koulujärjestelmä on hankala. Yliopistossa vaikeinta on sinne pääseminen. Mutta totuus on, että aina joku pääsee sisään. Se voi olla sinä tai minä. Olen onnellinen niiden puolesta, jotka tänä keväänä saavat paikan unelmansa alalta. Olen onnellinen niiden puolesta, jotka löytävät vaihtoehtoisen reitin elämälleen. Ja olen onnellinen niiden puolesta, jotka jatkavat yrittämistä.

Älkää aliarvioiko itseänne. Mutta jos kompastutte yliarviointiin – niin kuin minä tein – muistakaa, että läheisillänne on laastareita, nenäliinoja ja sokerisia herkkuja.

Älkää luovuttako. Nähdään ensi vuonna koesalissa!

11251705_1167433446605870_1350928991_n.jpg

Kesäfiilikset taattu kaiken opiskelun keskeltä!

Suhteet Oma elämä Mieli Opiskelu

Elämäni aakkosto

A niin kuin arvoitus – Mikään ei ole niin ihanaa kuin pieni vapaaillan aivopähkinä pureskeltavaksi. Oli kysymys sitten diskreetistä todennäköisyysjakaumasta, parhaillaan käsillä olevan romaanin murhasta tai kepeästä kompavitsistä, olen iloisin mielin sen kimpussa!

B niin kuin banaani – Omnomnom. Mr. Brain opetti minulle, että aivotkin tykkäävät.

C niin kuin CD – Ilman pieniä läpysköjä ei vaan voi elää. Dude, netistä lataaminen on laitonta.

D niin kuin demonit – Olen pieni taikauskoinen hömppä ja uskon henkiolentojen lisäksi ties mihin. Riivaus, manaus ja poltergeistit ovat jatkuvan vitsailun aiheena, mutta pala sydämestä uskoo, että kauheuksia ja pahuuden konkretisoitumia on olemassa. Kauhuleffat eivät tietysti auta asiaa.

E niin kuin elokuvat – Kirjojen ohella mikään ei ole yhtä rentouttavaa kuin käräyttää maissinjyviä, istua alas ja katsoa hyvä elokuva. Osallistun vuosittain kotipaikkakunnallani järjestettäviin Filmfest-kauhuelokuvatapahtumiin, eikä minulla ole vielä kertaakaan ollut vaikeuksia istua reilua yhdeksää tuntia paikoillani tuijottelemassa valkokangasta (paitsi ehkä niissä pelottavissa kohdissa, silloin on tehnyt mieli juosta).

F niin kuin fobiat – Hämähäkit, ahtaat paikat, avarat paikat.

G niin kuin grillaus – Parhautta! En ole mikään keittiömaisteri, mutta kesäisin on pakko iskeä grilliin pihvejä, makkaraa, paprikoita, herkkusieniä ja vartaita. Sitten paistetaan muurikkalettuja ja syödään niitä kera mansikoiden ja jäätelön.

H niin kuin Hal Duncan – Yksi parhaimpia ja aliarvostetuimpia kirjailijoita, mitä maa päällään kantaa. Kaikkeuden kirja -sarja on edelleen lempparini. Pysyy lukulistalla aina.

I niin kuin internet – Vietän netin ihmeellisessä maailmassa joka päivä vähintäänkin toista tuntia. Riippuvaisuusoireita en voi varmistaa, koska onhan minulla sentään taskussa älypuhelin, mutta epäilisin pärjäämistäni ilman kunnollista nettiyhteyttä. Niin surullista kuin se onkin.

J niin kuin JaME – Työskentelen Suomen puolen kääntäjänä pääasiallisesti uutisten tiimoilta, mutta myös haastattelut ja biografiat hoituu. Japanilainen kulttuuri kiinnostaa muutenkin.

K niin kuin kirjat – Rakastan kirjoja! Olen lukenut koko pienen ikäni ja nykyään ainut asia, josta olen todella tarkka on kirjahyllyni: auta armias, jos joku muuttaa sen harmonista järjestystä! Lisäksi asun aivan kirjaston vieressä, enkä pysty vierailemaan kirjakaupoissa tai antikvariaateissa ostamatta mitään (oikeasti, tästä on tullut jo taloudellinen ongelma).

L niin kuin laiskuus – Valitettavasti laiskuus on pahimpia tapojani. Tykkään olla aloillani ja pahimmilla tylsyyden hetkilläkin tuijottaa vain tyhjästi seinää sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä ja purkaisin vaikka kaksi viikkoa odottaneen matkalaukun.

M niin kuin matematiikka – Opin lukiossa pitämään matematiikasta ihan uudella tavalla ja kun todistukseen sai tahkottua jokaisesta kurssista kympin niin tiesin, että tämä on oikeesti jotain missä olen hyvä. Plus matematiikkavitsit on win! (life, where I have sin-ed, cos-ed and tan-ed = syntax error)

math-jokes-very-funny_0.jpg

N niin kuin nirsous – Jos en muuta ole niin nirso ainakin. En syö ollenkaan porkkanaa, lautasella kylmä ja kuuma ruoka eivät saa missään tapauksessa saa koskettaa toisiaan ja kastiketta ei milloinkaan sotketa ruokaan, vaan se pidetään erillisenä muista aineista. Yhteen haarukkaan mahtuu vain yhtä ainesosaa ja ketsuppi kuuluu pelkästään kanarisottoon. Paistettuun kananmunaan kuuluu häränsilmä ja lihan tulee olla veristä.

O niin kuin onnellisuus – Tulen onnelliseksi melko pienistä asioista, mutta kärsin myös ajoittain voimakkaastakin anhedoniasta. Siksi onnellisuus on asia, joka tuskin koskaan tulee olemaan kohdallani ”normaalia”. Se on siinä mielessä oleellinen osa elämääni, joko olemalla siinä vahvasti läsnä tai kokonaan poissa.

P niin kuin pukuilu – Cosplay on ollut nyt reilun vuoden aktiiviharrastuksena ja minut voi bongata tapahtumista tuon tuosta. Ompelutaidot ovat vielä melko olemattomat, mutta plakkarissa on siitä huolimatta melkein kymmenen pukua. Osa osittain kaapista, osa alusta asti itse tehtyinä ja kärsittyinä.

fanfest_5.-6.105.jpg

Q niin kuin qwerty – Osaan qwerty-näppäimistöllä takoa ruutuun kirjaimia aivan hillitöntä tahtia, koska hallitsen jonkun salaisen muunnelman kymmensormitekniikasta. So I’m fast and furious, babe!

R niin kuin rakennusmaalari – Kouluttaudun tosiaan pintakäsittelyalalla parhaillaan rakennusmaalariksi. Tykkään tosin tasoite- ja tapetointihommia enemmän tehdä erilaisia puu- ja kivimukailuja, sekä ruiskumaalausta.

S niin kuin suklaa – Addiktio. Jotain kertoo se, että kaveri lähetti viime jouluna lahjaksi avaimenperän, jossa luki ”Save the Earth. It’s the only planet with chocolate.” Olin muuten pääsiäisenä todella vihainen, kun en saanut kaupasta suklaamunia.

T niin kuin Tolkien – One does not simply hate Tolkien. Olen fani. The Lord of the Ring, Silmarillion. Fani. Rakastan automaattisesti kaikkia, jotka jaksavat hypettää kanssani – tai edes hypettävät kerran.

U niin kuin unirytmi – Olen todella huono pysymään unirytmissä, jota normaali arkielämäni vaatii. Mieluiten viihtyisin yöt valveilla ja nukahtaisin vasta aamunkoita vasten, mutta reilun tunnin koulu- ja työmatka vaatii ahteriani ylös jo ennen sitä. Käytänkin kolmea eri herätyskelloa kasvavien etäisyyksien välein –  niiko ihan vain varmuudeksi.

V niin kuin videopelit – Nerd alert! En itse omista kuin PS2-pelikonsolin ja Nintendo DS:n, mutta tykkään silti pelata vähän kaikkea. Tekkenissä olen paras, koska se vaatii ainoastaan aggressiota ja sitähän tällä tytöllä on vaikka muille jakaa.

W niin kuin wienervalssi – Harrastin kilpatanssia yhdeksän vuotta, kunnes parini lopetti. Wienervalssi oli yksi suosikeistani, mutta samalla pahin haastajani: olin seurani surkein!

X niin kuin X Japan – Elämäni yhtye. En vielä seitsemän vuoden jälkeenkään ole kyllästynyt X:n tuotantoon. Haaveilen edelleenkin Yoshikin kanssa naimisiinmenosta ja sytytän kynttilän jo edesmenneiden jäsenten kuolinpäivinä. En ole koskaan liian vanha ihkuttamaan X Japania!

Y niin kuin yliopisto – Unelmia, unelmia! Sateentekijä on herättänyt sisäisen akateemikkonsa ja suunnittelee korkea-asteen opintoja yliopistossa. Psykologia, oikeus- ja uskontotieteet sekä sosiologia polttelevat kiinnostusnystyröitä tällä hetkellä eniten, mutta mieli muuttuu vielä – se tekee niin joka päivä.

Z niin kuin zombit – En ole koskaan oikein lämmennyt eläville kuolleille ja nyt kun Walking Dead ja zombiapokalypsi ovat kovia sanoja niin olen vähän hämmentynyt.

Å niin kuin… – Jag talar inte svenska.

Ä niin kuin älykkyys – Turhaudun ihmisiin, joille täytyy selittää mikä on jäkälä tai miksi Hitleristä on tullut niin kuuluista. En siedä silmissäni teeskenneltyä typeryyttä, mutta en myöskään ylimielistä viisastelua väärillä faktoilla. Älykkyys on herkkä aihe ja välillä mieleni tekee älykääpiöiden aivopierujen jälkeen demonstroida miten toimii murhaaja.

Ö niin kuin öljyvärimaalaus – Olen aina ihaillut öljyväritöitä ja haluaisin joskus koittaa itsekin saada niillä jotain aikaiseksi. Toisaalta pelkään olevani aivan liian amatööri.

Suhteet Oma elämä