Siitepöly-Saatana vauhdissa
Ihanaa, kun kevät tulee! Joo, niin varmaan. Katso, puissakin alkaa olla jo lehtiä, miten ihanaa! Huomaan katsomattakin. Ihan tunnen kesän! Niin minäkin, niin minäkin.
Siitepöly on täällä taas. Metsäntutkimuslaitos Metla ja yliopistotutkija Annika Saarto ovat molemmat sitä mieltä, että allergikkojen helvetti palaa tänä keväänä kahta kauheampana – ja tunteehan sen: nenässä, silmissä ja keuhkoissa tuntuu olevan jotain ylimääräistä vähintäänkin sen verran, että kyseisten elinten luovuttaminen kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siitepöly-Saatana perii velkojaan, olihan viime vuonna aivan liian helppoa.
Ongelmana on, että kun saderintamat kiertävät Suomineidon kaukaa ei ulos menemisestä voi edes haaveilla. Mutta silti pitäisi käydä koulussa, töissä ja sosiaalistumassa. Jos allergiaoireineen menee koulun terveydenhoitajalle tai arvauskeskuksen päivystykseen, saa lähteä ulos naurujen saattelemana. Vai että ihan allergia vaivaa? Allekirjoittanut on pienestä pitäen ollut pahasti allerginen erityisesti lepän ja koivun siitepölylle ja täten kärsinyt vuoden ensimmäisistä auringonpaisteista raskaasti. Yhteiskunta on nauranut.
Kun napsii yli kymmenen vuotta allergialääkkeitä, kasvaa toleranssi siihen pisteeseen, ettei mikään oikein auta. Kaksi antihistamiinia päivässä, pahimpana aikana kuudet silmätipat. Lisäksi inhalaatiojauhe on melkein välttämätön – keuhkot eivät enää jaksa muuten. Atooppinen iho kutisee irti. Yhteiskunta nauraa edelleen.
Kävin maanantaina koulussa, enkä osannut ollenkaan varautua siihen, että saatan palata hengettömänä takaisin. Kavereillahan siinä oli jutun juurta, kun silmäni punottivat ja turposivat a) siitepölystä, b) huonepölystä, c) hiomapölystä (olenhan ehta maalari). Jos yritin säilyttää pokkani, näytin itkevältä. Bussikuskikin kysyi, että kai kaikki on ihan ookoo. Kun hymyilin, näytin narkkarilta. Mummo liikennevaloissa paheksui kovaan ääneen. Ja arvatkaa kuka jatkoi nauramistaan?
Seuraavana päivänä terveyskeskuksen aulassa venäläiset rouvashenkilöt suitsuttivat härän röyhtäisylle haisevia hajusteitaan ja saivat aikaan suunnattoman tarpeen repiä keuhkot korvan kautta ulos (koska nenä ja kurkku olivat tietysti tukossa). Lääkäri nosti kädet pystyyn.
Syvää tuskaa kärsineenä – ja sitä tähän viestiin vuodattaneena – täten ehdotankin, että yhteiskunta ottaisi allergian oireet vakavammin ja pitäisi sitä yksilön elämää haittaavana sairautena, se voi joskus oikeasti olla sitä. Tähän kykenemättömille kusipäille tarjoan vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi Suomen ja sen lähinaapureiden lehtimetsien täydellistä tuhoamista. Veli Venäjä varmaan riemastuisi.