Kaunis vai ruma?

Kaunis vai ruma? Näin kuului iltapäivälehtiinkin asti päässeen Facebook-ryhmän nimi. Yli 4000 ihmistä kokoontui mukaan tiettävästi Suomen suurimpaan arvostelurinkiin, johon kuka vain sai laittaa kuvan omasta naamastaan. Ryhmä poistettiin ymmärrettävistä syistä, kuten huorittelu, homottelu, uhkailu, alastonkuvat, kiusaaminen ja ihmisarvon roviolla polttaminen, mutta veri kiehuu vielä.

”Alunperin huumorimielellä perustettu” ja joissakin lähteissä jopa ”viaton” ryhmä oli siellä ensimmäistä – ja ainutta – kertaa vieraillessani täynnä kolmenlaisia ihmisiä:

a) varhaisteini-iän pahimmassa vaiheessa olevia nuoria, joiden yleinen habitus ylettyi ankkanaama-kurttuotsa-katoäitioonilmanpaitaa -akselille.

b) lapsia, jotka ovat keskimäärin kolme vuotta liian aikaisin keksineet valehdella ikänsä rekisteröitymisen yhteydessä

c) pari pedofiili-Penaa.

Ymwmhymwwwww!! MISKI? Mikä syvällinen tarkoitus tällaisella itsetunnon ja minäkuvan vapaaehtoisella teurastamisella on? Kertokaa minulle, minä en näe sitä! Lapselle, nuorelle eikä aikuisellekaan voi missään määrin nykyisessä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa olla hyväksi satojen kommenttien ja tykkäyksien vyöryt. Aivosolut ovat kuolemassa sukupuuttoon, se ollaan tiedetty jo aikoja sitten, mutta siitä huolimatta minut tekee surulliseksi se, että todennäköisesti monikin nuori on halunnut boostata omaa itsevarmuuttaan ryhmän turvin. One does not simply do so.

rubek_web1_1.jpg

Nuoret (ja aikuiset) vetoavat vapaaehtoisuuteen, kuvia ei ole pakko laittaa, mutta jos laittaa niin kaikki on kestettävä vikisemättä. No ei se kyllä nyt ihan niinkään mene. Ennen kuin yhtäkään tuntematonta henkilöä kutsuu huoraksi, kyrpänaamaksi, äpäräksi, pulkannaruksi tai miksikään muuksi, pitää miettiä. Homokaan ei ole solvaus. Kenenkään ei tarvitse eristäytyä maailmasta säilyäkseen haukuilta vain sen takia, että ihmiset eivät osaa vittu miettiä ennen kuin aukaisevat suunsa! Ei sillä, älykkyysosamäärällä ei ole pilattu sitäkään, joka odottaa tuon kaltaiselta ryhmältä mitään positiivista kommenttia tukemaan nuoruuden itsetuntohöttöä – onhan tuo meno jo nähty.  

Kortin toinen kääntöpuoli, kuvottavampi, kuitenkin on se, että tarkoituksellisen huomiohakuisesti moni teinityttö lataa Facebookiin silotellun kuvan, jossa yhdistyy kaikki seksikkyyteen vaadittavat elementit: feikatut botox-huulet eli tuttavallisemmin törötöröt, otsarypyt, tekoripset tai meikkivoidekerros, joka tuo vähintään kymmenen ylimääräistä kiloa – ja tietysti – toppi, joka tuo vastakasvaneet tissit sopivasti tyrkylle. Tarkoituksella on liikkeellä myös keski-ikäiset (jos ei maailmaa niin ainakin keskikaljaa nähneet) miehet, jotka lisäilevät itsestään alastonkuvia ja kommentoivat teinityttöjen postauksiin seksuaalisesti virittyneitä heittoja.

tumblr_lts5ycvxw31qaaowno1_400_1.png

Minulla ei ole ratkaisua, jonka näkisin toimivaksi. Minulla on vain vihaa ja surua, kourallinen kuvotusta. Ja halusin kertoa siitä teille. Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta minä uskon, että yksilö on Joukoa vahvempi. Mammat ja isukit: vahtikaa muksujanne, vaikka ne olisivat siinä teini-iässäkin, sillä nettikiusaaminen satuttaa ja leviää nopeasti. Ja kaverit: älkää antako toisten luopua järjestä, älkää yllyttäkö typeryyksiin ja pysykää tukena silloinkin, kun niitä tehdään.

Rakkautta vai rauhaa?

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Siitepöly-Saatana vauhdissa

Ihanaa, kun kevät tulee! Joo, niin varmaan. Katso, puissakin alkaa olla jo lehtiä, miten ihanaa! Huomaan katsomattakin. Ihan tunnen kesän! Niin minäkin, niin minäkin.

Siitepöly on täällä taas. Metsäntutkimuslaitos Metla ja yliopistotutkija Annika Saarto ovat molemmat sitä mieltä, että allergikkojen helvetti palaa tänä keväänä kahta kauheampana – ja tunteehan sen: nenässä, silmissä ja keuhkoissa tuntuu olevan jotain ylimääräistä vähintäänkin sen verran, että kyseisten elinten luovuttaminen kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siitepöly-Saatana perii velkojaan, olihan viime vuonna aivan liian helppoa.

siitepoly_3415_1.jpg

Ongelmana on, että kun saderintamat kiertävät Suomineidon kaukaa ei ulos menemisestä voi edes haaveilla. Mutta silti pitäisi käydä koulussa, töissä ja sosiaalistumassa. Jos allergiaoireineen menee koulun terveydenhoitajalle tai arvauskeskuksen päivystykseen, saa lähteä ulos naurujen saattelemana. Vai että ihan allergia vaivaa? Allekirjoittanut on pienestä pitäen ollut pahasti allerginen erityisesti lepän ja koivun siitepölylle ja täten kärsinyt vuoden ensimmäisistä auringonpaisteista raskaasti. Yhteiskunta on nauranut.

Kun napsii yli kymmenen vuotta allergialääkkeitä, kasvaa toleranssi siihen pisteeseen, ettei mikään oikein auta. Kaksi antihistamiinia päivässä, pahimpana aikana kuudet silmätipat. Lisäksi inhalaatiojauhe on melkein välttämätön – keuhkot eivät enää jaksa muuten. Atooppinen iho kutisee irti. Yhteiskunta nauraa edelleen.

allergialaakkeethyttyskarkoittimetst.jpg

Kävin maanantaina koulussa, enkä osannut ollenkaan varautua siihen, että saatan palata hengettömänä takaisin. Kavereillahan siinä oli jutun juurta, kun silmäni punottivat ja turposivat a) siitepölystä, b) huonepölystä, c) hiomapölystä (olenhan ehta maalari). Jos yritin säilyttää pokkani, näytin itkevältä. Bussikuskikin kysyi, että kai kaikki on ihan ookoo. Kun hymyilin, näytin narkkarilta. Mummo liikennevaloissa paheksui kovaan ääneen. Ja arvatkaa kuka jatkoi nauramistaan?

Seuraavana päivänä terveyskeskuksen aulassa venäläiset rouvashenkilöt suitsuttivat härän röyhtäisylle haisevia hajusteitaan ja saivat aikaan suunnattoman tarpeen repiä keuhkot  korvan kautta ulos (koska nenä ja kurkku olivat tietysti tukossa). Lääkäri nosti kädet pystyyn.

Syvää tuskaa kärsineenä – ja sitä tähän viestiin vuodattaneena – täten ehdotankin, että yhteiskunta ottaisi allergian oireet vakavammin ja pitäisi sitä yksilön elämää haittaavana sairautena, se voi joskus oikeasti olla sitä. Tähän kykenemättömille kusipäille tarjoan vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi Suomen ja sen lähinaapureiden lehtimetsien täydellistä tuhoamista. Veli Venäjä varmaan riemastuisi.

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys Ajattelin tänään