Ovelta toiselle…

Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa.

Niinhän se sanonta menee, eikö vain? No kai se sitten jotenkin lienee totta, sillä juuri kun pääsin kiukuttelemasta eeppisestä epäonnistumisestani ammattikoulun pääsykokeissa, karma heitti tielleni sitten toisenlaisen mahdollisuuden päästä ulos neljän seinän sisältä. Alkuviikosta työhaastatteluun!

Paikka ei ehkä ole se jännin mahdollinen, mutta ainakin mielenkiintoinen. Paikan omistajakin vaikutti puhelimessa vähintäänkin erikoiselta, mutta hyvällä tavalla. Olisihan se toki ihan kiva saada työpaikka jostakin kodin ulkopuolelta, mutta nyt en ota tästä paineita. Menipä sitten syteen tai saveen, niin ainakin olen yrittänyt!

***

Nyt on muuten kvintettimmekin elämässä alkamassa uusi vaihe! Herra Kepponen ja Neiti Jekku ovat avanneet silmänsä! Herrat Harmi, Häärä ja Huti vielä hyvin hennosti tiirailevat luomiensa välistä, mutta suurikokoisemmat Jekku ja Kepponen katselivat minua rohkeasti suoraan silmiin, kun kävin paijailemassa pikku pupsiaisia aiemmin päivällä.

Kohta ne kipittelevätkin jo ympäri taloa ja sitten ovat herrat Herja ja Hurja hätää kärsimässä, Rouva Hirmusta puhumattakaan!

***

Eilen tuli käytyä paikallisessa kahvilassa (siinä ainoassa kunnollisessa!) nauttimassa kauniista päivästä. Terassilla, mutta toki ihan kylmän colan ja sämpylän muodossa, autolla kun liikuttiin. Kivan lounashetken palkkana sain sitten palaneet olkapäät ja dekoltéen. Mutta oma moka, miksen laittanut aurinkorasvaa, vaikka luonnostaan punatukkaisena palan auringossa nopeammin kuin mieheni ehtii minua aurinkorasvasta muistuttaa… Noh, kesän rusketus on siis ainakin taattu (minulla palanut iho muuttuu aina kevyen ruskeaksi punoituksen haihduttua…)!

– DD.