Tell the world I’m coming home

Mä oon pitäny aika pitkää hiljasuutta ku mitää ei oo oikeen tapahtunu. Koko viime viikon olin sairaana, ja yhtenä päivänä lähin jo töihin mut se päätty aika lyhyeen kun alkoi huimata ja oksettaa. Sunnuntaina tein päätöksen että lähen takasin Suomeen, kun ei masu meinannu kahenkaa lääkekuurin jälkee toimia normaalisti. Mulla on tän kahen viikon aikana ollu niin paljon muitaki oireita, et luulen et on mulle parempi palata kotii parantumaa. Kovasti moni yritti kannustaa mua jäämää ja yrittämää, että heti kun olo helpottaa ja pääsisin muitten mukaa ni saisin paljon kokemuksia ja unohtumattomii muistoja täst matkasta. Oon ilonen että kaikki jaksoi kannustaa, mutta on myös ihana tietää että moni tukee mun päätöstä mikä ikinä se onki. Tällä kertaa se on tällanen.

Vaikken kerennykkää täällä olla ku muutaman viikon ni opin tästä kulttuurista tosi paljon ja iha yhtälailla itestäniki. On tosi tärkeetä ettei tuomitse jotain tapaa ennen kun tietää miksi niin tehään (esim. kyykkyvessat) ja on avoin kokeilemaa kaikkea. Oon oppinu arvostaa myös suomalaista kulttuuria ihan eri tavalla! Se, että omaa pikkusen nöyryyttä siinä missä ylpeyttäki ni vie tosi pitkälle. Mun pitää kehittää itessäni vähän tota nöyryyttä, harkintakykyä ja sen sellaista. Oon kuitenkin älyttömän ylpee itestäni että mulla oli rohkeutta lähtee, koska enemmän oisin katunu jos en ois lähteny ollenkaa.

Tää blogi taitaa olla sitte tässä, mut en poista tätä vaa jätän itelleni muistoks 🙂 kiitos kaikki ketkä seurasitte mun matkaa ja nähään ehkä jopa jo ens viikolla Suomessa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *