Kaamosta pakoon ja somen aivopieruja…

Marraskuun viimeiset mätänevät lehdet tarttuivat kengänpohiin, kun yritin puskea epätoivoisesti kaamoksen läpi. Kaikki tuntui tahmealta ja sain taputella itseäni olkapäälle, jos kykenin saman päivän aikana käymään kaupassa, tiskaamaan ja imuroimaan. En ollut kamalan väsynyt, tai surullinen, mutta tuntui, kun joku olisi imenyt minut ihan tyhjiin.

Onneksi kalenteri oli raivattu niin tyjiin, kuin mahdollista ja minimalismin avulla sain pidettyä lapsiperhepakan jotenkin edes kasassa. Selviäisin tästäkin, vaikka tämä vetämättömyys kestäisi kevääseen. Olisi se silti sen verran äsyttävää, että kyllähän se vitutti.

Mua raivostutti myös suunnattomasti jokin aika sitten somessa pyörinyt aivopierukampanja, jossa vähäteltiin koronaohjeita ja suosituksia. Kuinka ääliömäisen itsekästä shaissee voidaan tunkeakaan terveyspuheiden sekaan. Kyllä mustakin on todella tarpeellista pitää entistä parempaa huolta vastustuskyvystä, mutta koronasuosituksien täydellinen huomiotta jättäminen on vaan todella itsekästä!

En sinänsä itsekkään pelkää kuolevani koronaan, mutta ajattelen että suosituksia noudattamalla suojelen etenkin ympärilläni olevia. Munkin läheisiini kuuluu riskiryhmään kuuluvia, enkä todellakaan halua aiheuttaa heille harmia vaan vetoamalla omaan vapauteeni.

En tajua muutenkaan, että toisien terveys-taikapöly-newage-yksarvishörhöjen puheista on kadonnut rakkaus johonkin… Se on niin käsittämätöntä! Luulisi, että täydellinen vapaus tarkottaisi myös myötätuntoa…

Ei sillä. Hyödynnän itsekin esimerkiksi mielikuvaharjottelua. Huomasin muutama päivä sitten somevirrassa minivalmennuksen ergiatason nostamiseksi´ja todellakin tartuin siihen. Ei olisi paljoa harmittanut, jos olisin menettänyt 6 eskudoa turhan takia.

En harjoituksia tehdesssäni tuntenut mitään ihmeellistä ja epäilinkin vähän, olisiko sinänsä valmennuksesta sen suurempaa hyötyä, mutta harjoitukset tuntuivat joka tapauksessa miellyttäviltä. Tein kundalinjoogasta muokatun harjoituksen energiatasojen nostamiseksi ja kuuntelin hypnoosimeditaation. Aloin harjoitusten jälkeen varovasti tekemään rästissä olevia tehtäviä to do- listaltani. Lopulta vedin viivoja yli liukuhihnalla ja nauroin ääneen, kun oli niin ihanaa taas jaksaa tehdä asioita!

En silti sano, että kaikista mielenvoimaa apuna käyttävistä kursseista olisi järisyttävää hyötyä. Olen itse osallistunut kursseille, josta olen saanut kyllä pientä apua stressin vähentämiseen, mutta en mitään niin järisyttäviä tuloksia, kuin kurssin tekiä antoi ymmärtää. Tuo edelläkuvattu Voimanpesä-valmennus toimi mulla silti tosi hyvin!  Tosin en löytänyt sitä enää valmentajan verkkokauppa alustalta…

Pääsin kuitenkin kaamosta karkuun.

  • Riina
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *