Elämä jatkuu
On lause jota olen vihannut siitä saakka kun M kuoli. Tiedän kyllä sisälläni, että elämän on jatkuttava ja minun elämäni jatkuu, vaikka M:n ei. Tuo lause ei kuitenkaan ole kertaakaan tuonut minulle lohtua. Enemmän auttaisi esimerkiksi lauseet ”En täysin tiedä, miltä sinusta tuntuu, mutta olen tässä”.
Arkeni on tällä hetkellä täynnä rutiineja. Rutiinit ovat keino selvitä. Käyn töissä, sen jälkeen ehkä kirjastossa tai kaupassa ja tulen kotiin. Teen lenkin ja katson hetken televisiota. Käyn suihkussa, harjaan hampaani ja juon rauhottavaa teetä. Menen nukkumaan. Seuraava aamu ei starttaa ilman tummapaahtoista kahvia. Koirani on ollut vanhemmillani hoidossa, mutta onneksi saan hänet ihan muutaman viikon päästä takaisin luokseni kotiin. Kyseinen koira merkkaa minulle hyvin paljon, koska on nähnyt elämässäni erilaisia aikakausia -vielä tämänkin hän näkee. Koirani on todella kiltti luonne ja hyvin helppo hoitaa. M:n kuoleman aikaan minusta tuntui, että hän oli vielä erityisen helppo. Tiedän, että hän tiesi M:n olevan poissa ja minun olevan surun murtama.
Minulla alkaa ensi viikolla loma. Ohjelmaa olen yrittänyt noiden kolmen viikon ajaksi keksiä. Väistämättä tulee mieleen, että loman alkuun oli tarkoitus lähteä M:n kanssa Pariisiin. Meidän oli tarkoitus viettää kesäloma Etelä-Suomessa, Mikon luona. No, täällä olen 400 km päässä suuren osan lomasta nyt.
Voi olla, että loma tekee minulle hyvää. Mutta pelkään, että lomalla minulla on vapaa-aikaa miettiä syvällisiä ja surra. Yritän olla vaipumatta niin suureen suruun, missä olin muutama kuukausi sitten. Yritän pitää rutiineista siitäkin syystä kesälomalla kiinni. Onneksi aina voin mennä vanhemmilleni tai ystävilleni Etelä-Suomeen.
Sähköpostiini tuli kysymys muutama päivä sitten, että olenko tapaillut muita miehiä M:n kuoleman jälkeen, tai voisinko kuvitella. Ehkä jos jatkan blogiani pitkään, tämä tulee ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä kysymys ei kuitenkaan ole ajankohtainen, enkä oikastaan ole edes ajatellut, että pitäisi tapailla jotain muuta. Tuntuu myös kaukaiselta, että olisi ketään muuta. Olen vähän aikaa sitten menettänyt minulle tärkeän ihmisen, johon olin rakastunut, joten ajatus uudesta kumppanista tuntuu tällä hetkellä aika vieraalta. Tiedostan kyllä, että olen siinä mielessä nuori, että kun haavani ovat enemmän ummessa, ehkä tältä elämän osa-alueeltakin elämä vielä tulee jatkumaan.