Eteneekö uusi suhde liian hyvin?

Voiko olla täysin onnellinen, kun menehtyneen kumppanin ”haamu” mietityttää edelleen. Tämä on kysymys, jota olen viime aikoina pohtinut aika paljon. A:n kanssa menee hyvin, ehkä vähän ”liiankin hyvin” siihen nähden, että M vielä on molempien mielessä, ainakin jollain tasolla. Siksi olenkin miettinyt paljon sitä, olenko aidosti onnellinen vai yritänkö piilotella vielä menetyksen tuskan tunteita?

Vaikea sanoa, koska jos mietin hetkiä, jolloin M:n poismenosta oli vain vähän aikaa, oli tuska niin suuri, ettei siinä olisi voinut peitellä mitään tunteita. Olin auki ja turta, pitkään. 

Uudessa suhteessa pyyhkii siis hyvin. Ollaan löydetty aika hyvä tasapaino sille, että toinen työnsä puolesta matkustaa todella paljon ja minulla on töitä ja opintoja vielä yliopistossa jäljellä. Yhteistä aikaa ei ole jatkuvasti, mutta sitä on järjestetty riittävästi. Vaikka M on edelleen mukana, milloin enemmän milloin vähemmän, puheissamme olen huomannut, että suhteemme on alkanut keskittymään yhä enemmän meihin kahteen, emmekä enää puhu niinkään paljoa M:stä. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Ehkä ihan hyvä, jos meinaamme A:n kanssa saada juttumme toimimaan, ettei M ole jatkuvasti tapetilla. 

Toisen kautta mietin yhä edelleen, teemmekö M:a kohtaan väärin kun vähitellen hän on kadonnut puheistamme ja ikävöinnin kohteista. Tottakai hänen poismenonsa on vielä niin tuore, että se on tapetilla -mutta entä esimerkiksi kahden vuoden päästä? Tai viiden vuoden päästä? 

Ihmisen aivot ovat niin älykkäät, että ne suojelevat itseään kaikkein kipeimmiltä asioilta siten, että kipeät asiat siirtyvät mappiin Ö ja niitä tunteita ja kipeimpiä muistoja ja tapahtumia alkaa unohtamaan. En tarkoita, että koskaan unohtaisin M:n olemassa oloa, tai sitä kun hän vielä oli olemassa, vaan sitä että ehkä tuo tuska ja suru, joka hänen poismenostaan koitui, ”unohtuu”. Onko teillä tällaisesta kokemuksia ja olenko täysin hakoteillä? Saman asian voi nätimmin sanoa, että ”aika parantaa haavat”.

Olen kirjoitellut vähemmän nyt, koska rehellisesti olen panostanut viime aikoina kouluun. Lisäksi otin lopputilin vanhasta työpaikasta. Kyseinen työ alkoi kuormittamaan minua liikaa henkisellä tasolla (ahdistuneisuutta, kauhea stressi), joten hankin itselleni uuden työpaikan. Tässä on ollut kaikenlaista uutta ja jännää nyt elämässä meneillään.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *