Pakaroiden välistä päivää!

Eli asiaa pierusta.

Parisuhde voi hyvin ja elämä on vaaleanpunaista ällösöpöilyä ja siirapissa lillumista. Paitsi öisin. Silloin nimittäin pidätän pierua ja valvon – tai hävyttömästi paukuttelen unissani.

Olemme mieheni kanssa luonnollisesti kaikissa (muissa) tilanteissa, mutta kumpikaan ei ole päästänyt ilmaa toisen läsnäollessa – tarkoituksellisesti. Olemme tehneet monen päivän reissuja jossa olemme olleet toistemme seurassa jatkuvasti. Kyllä minä arvaan mitä mies siellä vessassa tekee jos aamukahvikin jää vaiheeseen. Ja sama toisinpäin. Eräälläkin viinintäyteisellä reissullamme ramppasin kylppärissä maha sekaisin ainakin neljä kertaa ennen puolta päivää. En niinkään analysoinut mitä sinne menen tekemään, mutta kyllähän sen tyhmempikin tajuaa. Viimeistään hajusta – jota toki yritin epätoivoisesti peitellä.

Tavallaan tilanne on hyvä. En haluakaan tietää miehen kakan koostumusta, oliko se tiukalla vai löysällä tai saada pierua suoraan naamalle. Eksäni nimittäin jakoi kaikki edellämainitut tiedot. Myös ”Nyt meen paskalle”. Lopulta aloinkin nähdä tyypin vain kävelevänä kakkapökäleenä. Se siitä erotiikasta ja viehtymyksestä.

Kuitenkin joku kainous tässä vielä on. Itsellä maha turpoaa iltaa kohden, ja viimeistään makuulle mennessä kaasu pyrkii ulos. En sitä kuitenkaan kehtaa päästää, jos kerta toinen on kyljessä kiinni. En varsinaisesti itsekään haluaisi maata samassä sängyssä joka tärisee toisen kaasujen voimasta. Haluan kunnioittaa toista, joten en siis jätä jarrujälkiä pönttöön tai päästele kaasuja toisen ollessa samassa tilassa kanssani. Tämä paukun pidätys tietysti johtaa siihen, että nukkuessa oletettavasti kaikki paha ilma tärisee pihalle. Pari kertaa olen jopa herännyt omaan fanfaariini. Voi elämä kuinka noloa! Koitapa siinä leikkiä nukkuvaa kun toinenkin on varmaan herännyt kovaan ääneen. Eei tässä mitään tapahtunut eiiii….

Haluaisin vielä päästä tästä nolostelusta, mutta silti pitää vessa-asiat vessassa. Tai tietysti saada paremman vatsan joka ei reagoi kaikkeen – osaan kyllä välttää pahimmat ruoka-aineet, mutta päivästä ja tiukoista housuista riippuen ihan normaalitkin asiat tekevät vatsastani kaasukammion. Minä en halua parisuhteestani sitä, että maataan peiton alla pieremässä ja kirjoitetaan siitä vielä facebookiinkin (tosi tarina).

 

Kommentit (1)
  1. Törmäsin blogiisi (joka on muuten hauska ja viihdyttävä, mutta samalla myös syvällinen) ja jäin mietiskelemään että mitähän mahtaa sinulle tänä päivänä kuulua? Vieläkö sama mies on kuvioissa vaiko Tinder laitettu taas laulamaan? Kirjoitat niin mukaansa tempaavasti että toivoisin blogille jatkoa, vaikka parisuhteessa olisitkin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *