Viisikymppisenä olen naispuolinen Lucifer
Tervetuloa seuraamaan viisikymppisen naisen itseironista elämää
Viisikymppisenä olen naispuolinen Lucifer
Viisikymppisen naisen elämä on siitä hullua, että sitä kuvittelee olevansa aika ajoin kuin nuori tyttö. Kun peili kertoo totuuden, suu kääntyy suppuun ja siinä pysyy. On siellä peilissä nimittäin sellainen harakka sulat pörröllään ja nokka mutrulla, ettei varmasti naapuria naurata jos vastaan tulee. Tervehtiessä saattaa viisikymppinen jopa purra. Oikeasti.
Olen siis ”siinä iässä”, mutru on suupielissä, ja kiukku kumisee takaraivossa. Tulee kuuman aallon mukana varoittamatta, ihan ilman syytä. Kun kylmä puree luita vuorostaan, ja niveliä pakottaa, räjähtää pää uudestaan. Kotona voi vielä paeta toiseen huoneeseen, mutta annas olla tuolla turuilla ja toreilla.
On niitäkin päiviä kun hymyilyttää, ja on jopa hilpeä olo, mutta ei vastaantulija sitä huomaa. On nimittäin se mutru huulilla niin tiukassa, ettei ilman apuvoimia oikene amorin kaari hymyyn. Kaupan kassakin toljottaa sillä asenteella, että enkö kiitosta sanoessakaan osaa hymyä irrottaa, osaan minä, hymyilen leveästikin, mutta kun se ei näy enää ulospäin.
Hormonivaihteluita sillähän se menopaussi selitetään. Hormoneilla saavat selitellä, niitä en suuhuni enää pistä missään muodossa. Aikanaan käytin ehkäisypillereitä ja olin hullumpi kuin koskaan. Ne PMS-oireet muistaa entinen puolisoni varmaan vieläkin. Lumikin äitipuoli oli kiltti minuun verrattuna. Omasta mielestänikin muistutin enemmän kylän haukkuvaa rakkikoiraa kuin onnesta soikeaa nuorikkoa.
Noita-akaksi sitä nykyäänkin itsensä tuntee, eikä se aina naurata. Vaatteita päälle kiskoessa näkee itsensä sielun silmin monin eri tavoin. Yksi versio on ryhävalas trikoissa. Toinen versio on mukavampi, vaan ei yhtään sen todenmukaisempi, sporttinen mimmi pikkumustassa. Kyllä sen peilistä katsovan naamavärkin kanssa on toimeen tultu vuosikymmenet, ja yritetään tulla vieläkin. Jalat toimivat, ja pää kestää. Sormet antavat naputtaa konetta, joten mikäs on ollessa. Neljän seinän sisäpuolella toimii. Mutta uloslähtiessä täytyy ottaa oikea asenne mukaan samalla kun takkiakin ylle pistää.
Asenne ratkaisee, ja seuraavallakin ostosreissulla ajattelin ostaa isojen tyttöjen osastolta telttakankaani. Viisikymppinen on jo niin iso tyttö, ettei turhista marise. Viininpunaiset hansikkaat käteen, ja kukkahattu entistä tiukemmin korvia suojaamaan.