Tukasta asiaa eli sitä tukalla silmään, joka tulevaa tuskailee.
Argh. Mulla on ongelma. Ihana pieni pinnallinen ongelma, tosin, mutta minä en olisi minä ellen tekisi siitä isoa.
Tulevan syto-cocktailini kaksi lääkeainetta aiheuttavat sivuvaikutuksinaan hiusten lähtemistä eli tässä on ehkä kesä kaljuna edessä, uh. Kalju ei ole mulle oikeestaan ongelma, mutta peruukin käyttö sitä vastoin saattaa olla – mä kun hikoan päästäni kuin pieni sika, ja helteellä pertsan alla hiessä hautuva pää on varmaan oikeastikin yhtä vastenmielinen kuin pelkkä ajatuskin siitä. Pää on kuitenkin suojattava kesällä jotenkin (varsinkin kun yksi lääkeaineista myös aiheuttaa ihon aurinkoherkkyyttä, josta oon kärsinyt muutenkin, oi ku kiva), ja olen tähän keksinytkin jo yhden kivan ratkaisun – kiinnitän klipsitukkaa huiviin ja kah, oon kuin normikesäitteni vaikka hiukset ovatkin varaosalaatikosta.
Ongelmani ei siis juuri liity kaljuun, joskin kyllähän mä pelkään, että hiusten lähdettyä näytän pojalta. Mun kasvot ovat melko kulmikkaat ja tummapiirteiset. Draggaillessä oon mennyt täydestä, vaikka yritinkin ampua hahmoni yli(miehekkääksi). Mun ylähuulen yllä on pigmenttimuutoksia, jotka näyttävät tietyssä valossa tietystä kulmasta katsottaessa viiksiltä. Mun silmälasit ovat mallia hipsterinuorukainen. Jep, kaljua tähän päähän, niin johan on pää ja kroppa kivasti eri paria.
Note to self: opettele meikkaamaan. Näyttäis naamas naiselta.
Okei, mä inhoan sukupuolien stereotyypittämistä, mä inhoan niitä kirjoittamattomia lakeja siitä, että naisen pitää olla tällänen ja miehen tällanen. Ja silti, nyt kun mulla on edessä hiuksista luopuminen, niin alankin epäilemään omaa naisellisuuttani. Jep, rinnanpoisto ei vaikuttanut mun kokemukseen omasta naisellisuudestani millään lailla (ainakaan vielä..?), mutta hiukset… Mulla on pitkähkö, luonnonkihara ja helvetin huonokuntoinen reuhka päässäni, ollut jo vuosia, ja mä pidän sitä merkkinä naisellisuudestani. Tsiisus. Varsinkin kun se on aina kiinni, nutturalla tai ponnarilla. Tsiisus uudestaan. Ja ratkaisuksi mietin arkimeikkaamisen opettelua. Oi tsiisus ja hallelujaa.
Mut hei, se mun ongelma ei tosin ollut tuo kokemukseni naisellisuudesta (näemmä tulin rönsyillessäni löytäneeksi uuden ongelman, hyvä minä). Ehei, ongelma on päivänpolttava nyt – eli leikatako hiukset ennen sytkyjen alkua vai ei.
Kuten sanoin, mulla on huonokuntoinen reuhka, joka on kaivannut leikkuuta jo pitkän aikaa. Tiedän jo, millaisen uuden tukan haluan (sivuilta ja takaa lyhyt, päältä pitempi, vähä niinku joka toisella nykyään), mutta kas, en vaan saa varattua aikaa kampaajatoverilta.
Mitä jos tykästyn hirveesti uuteen tukkaan ja hiusten lähtö tuntuu kahta kauheammalta? Mitä jos lyhyt tukka ei vaan sovi mulle? Jos en osaa laittaa sitä? Mitä jos hiukset ei sytojen myötä lähdekään ja sitten oon ”turhaan” leikannut hiukset ja ketuttaa? Mitä jos leikkaamaton tukka tietty suihkussa irrotessaan tukkii kaikki viemärit ja meille tulee vesivahinko? Mitä jos tän mun aikailun takia mä en saakaan uutta tukkaa ja sit ketuttaa? Mitä mitä jos jos?!
Argh. Tunnen itseni ehkä vähän ääliöksi tällaisen ongelman takia.
Näkökulmaa? Vastauksia?