Another wasted day.

Viikko sitten taisin yrittää blogata viimeksi. Yritykseksi jäi, sillä luonnos jäi tallentamatta kiiruussa, eikä näemmä automaattinen tallennus toimi.

Muistan kirjoittaneeni siitä, kuinka kivaa ja mahtista elämä on ollut. Minigolfia, mustikkametsää, saunomista, huvipuistoilua, uimareissuja ja kaikkea sellaista muutakin kivaa kesälomatekemistä, mistä en ole nauttinut kahdeksaan vuoteen (jep, viime vuodet olen ollut kesät aina töissä). Kivuudet vaan siitä jatkuivat loppuviikosta; ihania ystäviä kävi kylässä kauempaa.

Ja kas, kaiken kivan jälkeen iski väsymys ja vitutus ja tajuamus, että perkele, hoidot jatkuvat torstaina. Eli tätä kirjoittaessa huomenna.

Itkettää ja yököttää jo valmiiksi. Ja vituttaa varsinkin se, etten ole tällä viikolla tehnyt juuri mitään, vaikka on taas about viimeiset mahdollisuudet olla jokseenkin kunnossa jotain tekemään (jos emme ota huomioon tuota pirun väsymystä). Tuntuu taas siltä, että yksi päivä on jälleen hukkaan heitetty. Okei, se on vasta varhaista iltapäivää ja olen vielä illalla menossa kesäteatteriin, mutta silti. Niin, ja maanantaina Kartsa kävi kylässä, ja eilen olin tyttärien kanssa kaupungilla shoppailemassa koulutarvikkeita. Nii-in, silti. Hyviä juttuja on koko ajan ilmassa, mutta jotenkin se ei vaan riitä. Pitäis olla enemmän, kun kerta kohta oon taas puolikuollut.

Että mua vituttaa tää syöpä. Ja nykyinen oma asenne koko perkeleeseen.