Baarittelusta jaarittelua
Olin keskiviikkona juopottelemassa ihan yökerhossa asti, ekaa kertaa sitten.. öh, huhtikuun?
Alkuilta oli oikein mainio, ystäviä kerääntyi mun kotiini, oli siinä bändikavereitakin joukossa. Olin tehnyt paprika-kinkkupiirakkaa, yksi toi salaatteja, toinen naposteltavaa, kolmas jälkkärivärkit jne. Yksikin toveri vihdoin korkkasi kalashnikov-votkansa, oli säästellyt sitä spesiaalia tilaisuutta varten ja päätti että nyt on semmoinen, kun kerta tyttöillään. Ja niin tyttöiltiinkin, joskin mulla jäi tukka laittamatta ihan täysin, ehhehheh.
Olin kyllä niin maar naisen näköinen, söpö ja ihana. Ja mikäs siinä ollessa, kun kaveripiiristä löytyy niin maskeeraajaa kuin kampaajaakin (joskin hänen palveluksiaan en tällä kertaa tarvinnut). Vaatekaappinikin ratsattiin ihan huolella, joskin tyttöjen valitsema kukkamekko muuttuikin sittemmin ihan farkuiksi ja topiksi – jotenkin en osaa kellomekkoilla tän kaljuni kanssa. Korot kyllä laitoin, ja sulkakorvikset. Ai että.
Yhden aikaan yöllä oli sitten meidän tyttöjen tällingit kohdillaan, ja lähdettiin erään paikallisen yökerhon kahden euron iltaan. Huhhuh. Tiskille sai jonottaa valehtelematta kolme varttia, tungos oli uskomaton ja kaikki ihan perkeleen kännissä. Musiikki soi aivan liian kovalla ja oli melkoista shaissea, enkä mä edes kuullut yhtään mitä kaveri puhui, ja olin muutenkin ihan hoomoilasena koko paketista ja tunsin itseni vanhaksi. Join ginia ja salmaria kaksin käsin, ja kas, osuinpa jo hyvää pikku hiprakkaan, kerta kaikki muutkin. Kivaa oli toki silti, mutta jotenkin jäi valju olo. Miksi ihmeessä me lähdimme baariin, vaikka olisimme voineet tanssia mun olkkarissa niin paljon parempaa musiikkia ja jääkaapista vain noutaa lisää juotavaa? Hyvä känni meni ihan hukkaan vieraiden ihmisten keskellä.
Mitähän tästäkin taas opimme? Juu, ei sovi mulle enää yökerhot, kotibileet ne olla pitää. Saa olla rauhassa justiinsa sellasten ihmisten kanssa kenestä tykkää, ei tarvi kuikuilla kelloa, kukaan ei notku tylsissään puhelimellaan, voi heti youtubettaa sen puhutun hauskan videon isommalta ruudulta, kuulee kaverin juttelusta niin ison osan että ymmärtääkin mistä se sydäntään purkaa, voi jutella ja heittää läppää isommallakin porukalla niin että kaikki kuulee, porukan tupakkataukoja ei tarvitse ajoittaa tiskillä/vessassa/tanssilattialla käyntien mukaan, ja hei, vessakin on siisti ja siellä voi asioida rauhassa.
Mutta mitä mieltä sinä lukija olet? Baari-ilta vai kotibileet? Vai molempi parempi?
pst. Kartsa, jos luet tätä, ni kyl mä silti sun kans lähen tanssimaan. Kerta kieltäytymyksen päälle!
—-
Vielä lisäyksenä: kyllä, tuli krapula. Mut ei tuntunut missään, kiitos sytoinvointien – ne koettuani krabbis on aika rentoa meininkiä!