Ehtiihän sitä myöhemminkin. Levätä.

Järkyttävä väsymys uupumus. Olen koko aamupäivän torkkuillut ja nukkunut, mutta mikään lepo maailmassa ei taas tunnu riittävän. Huomasin jo aiemmin viikolla, että jepujep, väsymystä pukkaa, mutta olen silti tuupannut itseäni riennoista toisiin, onhan se sentään paras viikko voinnin kannalta menossa – pakko mennä kun vielä voi ennen viimeistä hoitokertaa ja kun lapsetkin isällään ja kesäkin kohta loppuu. Noh, eilen illalla oli jo fiilis etten millään jaksa edes suihkuun.

Tiedän toki, että meikä kun innostuu, niin väsymys jää taakse, ja niin on käynyt joka päivä – väsymys on sitten vaan kertautunut (ja tuplannut panoksensa) seuraavalle päivälle. Joka illalle on osunut pientä kivaa menoa; leffaa, kesäteatteria, kirppisjärkkäilyjä, lisäksi vielä kahvittelut ja lounailut kavereiden kanssa – ja tälle illalle vielä Taiteiden yö. Ja mä oon niin puhki etten jaksaisi edes päälleni pukea. Koneen sentäs aukaisin.

Eh, niin olen intoillut tätä iltaa – kavereita on esiintymässä ympäri kyliä, kaikki pitäisi nähdä ja jotain uuttakin haluaisin kokea. Ja nyt fiilis on se, että voi jospa voisin vain kääriytyä peiton alle ja nukahtaa vielä vähän. Näin toki painajaisiakin aamu-unillani tuosta skenaariosta – unessani heräsin kahdeksalta illalla, viini alkosta oli hakematta ja vaatekriisi iski ja oli tietty kiire-kiire-kiire ja kova tahto olla mestoilla nytheti. Todellisuudessa käynee tasan nuo samat jutut, joskin ilman sitä myöhäistä heräämistä – tässä ollaan enkä lepäämään mene sillä sitä ehtii myöhemminkin.

Taidanpa juoda nyt siis kolmannen kupin kahvia, laittaa jonkun hyvän levyn soimaan, kerätä voimani ihan vain olemalla ja pikkupikku askelin, aloittaa rauhassa ilman kiirettä. Valitsen päälleni sen mukavimman mekon, meikkaan naamani nätiksi, laitan kaljukorvikset ja katson että maiharit on plankattu. Laukkuun pakkaan sadetakin, sateenvarjon, lämmikettä ja illan ohjelmalehtisen. Taide, viini ja ystävät, täältä tullaan!