Tasan kuusi viikkoa sitten, ystävänpäivänä, mä sen möykyn löysin.

Tasan kuusi viikkoa sitten, ystävänpäivänä, mä sen möykyn löysin. Olin ollut aikaisemmin päivällä joukkoseulonta-papakokeessa, jossa muistuteltiin rintojen tsekkaamisen tärkeydestä. Brosyyriä tarjosivat matkaan, mutta mä nauroin, että noita on kertynyt varmaan miljuuna, ei kannata antaa. Hiljaa mielessäni tuumin, että vaikka mulla lappusia muistuttamassa onkin, en mä kuitenkaan ikinä koskaan milloinkaan muista ehdi viitsi rintojani tsekkailla.

Myöhään illalla juttelin puhelimessa Rakkaani kanssa, ja tutkailin kuitenkin rintani – toki ihan väärään aikaan kierrosta ja väärässä asennossa sohvalla röhnöttäen ja mitä vielä väärää. Ja siinä se oli. Vasemman käteni etu- ja keskisormi tunsivat ihan selvän isohkon möykyn oikean rinnan yläosassa. Tää ei ole mikään normaali patti, tajusin. ”Mulla on kyhmy rinnassa!” mä parahdin kesken Rakkaani lauseen, en edes muista mistä tuo jutteli, mutta siihen lauseeseen seisahtui hetki ja pelko valtasi kropan. ”Tää on varmaan joku lihasjumi, saat tsekata huomenna, ihan varmaan on, kun nää mun rintalihakset on muutenkin aina niin jumissa, onhan tää vaan joku semmonen.” Kyllähän mä itekin tiesin, että se mikään lihasjumi ole, väärässä paikassa mokoma.

Lääkäriaika seuraavalle maanantaille. Sitä seuraavalle päivälle mammografia, ultra ja biopsia. Tulokset siitä viikon päästä.

Kolme viikkoa sitten mun oikea rintani poistettiin kokonaan, samalla lähti imusolmukkeita kuutisen kappaletta. Nyt odotan tiistaita, jolloin tapaan kirurgini ja saan kuulla tuomion syövän laadusta ja mahdollisista jatkohoidoista.