Hyvä päivä

Kyllä vaan kummasti helpottaa kirjoittaminen. Tänään on ollut jo parempi päivä – ehkäpä tajusin käyttää tämän vähäisen energiani johonkin muuhun kuin murehtimiseen? Jep – kun huolen ja ahdistuksen puskee näppäimistön kautta ulos, se ei enää niin vaivaakaan. Liekö suosta nousemisen syynä  myös se, että meikällä kuitenkin on melko peruspositiivinen luonteenlaatu.

…tai sitten se oli se, kun tänään aamun labrakokeiden jälkeen kävin pyöräilemässä rannassa (oi että mä rakastan loppukesän aamuja!) ja meninpä vielä sompailemaan kaupungillekin. Ostin itseäni piristämään viimein vähän paremman (lue kalliimman) kajal-kynän, jota ystävä taannoin kehui jotta pysyy varmana eikä leviä (ja kahden tunnin testausajan jälkeen voin sanoa, että kyllä, näin on – meikällä nimittäin rajaukset leviää aina noin puolessa tunnissa ja nämä on vieläkin kuin justiinsa piirretyt!). Kirpparillakin kävin pyörähtämässä, ja löysin käyttämättömät Reebokin Easytone Trend -lenkkarit kolmella eurolla. Hetken aprikoin, otanko joukkoon – kuitenkin olin vain esikoiselle tullut hakemaan sisäpelikenkiä (hah, nekin löytyivät kolmeen euroon ja ovat kuin uudet!) ja budjetti on tiukka ja ovatpa oudot ja tarvinko muka ja-ja-ja. Nyt kuitenkin hetken testailun (ja hintagooglettelun!) jälkeen huomaan, että teinpäs kuulkaas aika löydön. Ovat tosi hyvät jalkaan, ja tuntuu kuin pilvissä kävelisi, tekisi mieli vallan loikkia. Selkäkin tuntuu suoristuvan, ryhti paranevan – ihan vain noilla kummallisilla pallurapohjilla. Ehkäpä tässä on siis se viimeinen tönäys sen säännöllisen lenkkeilyn – tai edes kävelyn – aloittamiseen!

Nyt keitän kupposen tai pari kahvia, otan palan kuopuksen leipomaa suklaakakkua ja rojahdan sohvalle uuden Olivian kanssa. Miksen mä nauttisi pienin iloin näistä suht hyvistä sairauslo(mala)isen päivistä?