Alku aina hankala

Kuinka aloittaminen onkin aina niin hankalaa! Tätäkin alkutekstiä olen pyöritellyt päässäni jo monta päivää, eikä mikään ole muka hyvä. Mulla on hinku kirjoittaa ja purkaa ajatuksia, saada näkökulmaa ja tukeakin kommenttien muodossa, mutta niin vain aloitus siirtyy ja siirtyy. Muka liian vaikeeta, ihan huonoa tekstiä.

Mun tosiaan piti aloittaa Lilyssä palstan pitäminen jo aikaa sitten, sillä tykkään kirjoittaa ja tulla luetuksi. Aihetta vaan oli vaikea keksiä, sitä teemaa tai punaista lankaa, joka innostaisi niin itseäni kuin mahdollista lukijaakin. Olisihan noita aiheita mun elämässä; työ ja yrittäjyys, harrastukset, arjen yksinhuoltajuus, tyyli – semmosia lepposia kivoja juttuja, jotka tekee mun elämästä mun. Olisin kirjoittanut kivasti pilke silmäkulmassa, ehkä vähän ironisella otteella, välillä jopa sarkasmia viljellen. Koko talvi meni kuitenkin kuumeillessa ja flunssanpoikasia kannellessa, ja töitäkin oli hemmetisti, joten se siitä, palsta sai odottaa aikaa parempaa.

Nyttemmin tuli kuitenkin tilanne, että on pakko kirjoittaa, että nyt on pakko aloittaa vaikka kuinka on aloitus vaikeaa. Sillä muuten hajoaa pää. Jos ei sairauteen, niin sairauslomalaisuuteen.

Nyt siis aloitan. Ja kun en löydä hienoa tapaa asiaa ilmaista itseäni, niin töksäytänpä vain sen kummemmin enempää selittelemättä sen syyn, miksi vihdoin ja viimein kirjoitan elämästäni: mulla on rintasyöpä.