Täällä taas. Syöpäkin.
Jep. Syöpä uusiutui, vain noin puoli vuotta sytostaattihoitojen jälkeen ollessani vieläpä Tamofen-lääkityksellä, ennen ensimmäistäkään vuosikontrollia.
Jokunen aika sitten tunsin oikeassa kainalossani kovan patin, möykyn. Ensin en ajatellut sen olevan mitään, ehkäpä se oli jonkun luun pää tai jotain – on nimittäin vähän hakusessa tuon leikatun puolen anatomia. Kuukausi ja kolme päivää sitten löysin sen taas (kuukautisten jälkeisissä tunnusteluissa) – ja parahdin itkuun. Möykky oli iso ja kova, ja mä tiesin, että se oli syöpä.
Seuraavana päivänä, unettoman yön jälkeen, kuitenkin epäröin onkolle soittamista. Olen ollut melko hysteerinen rs-kuntoutuja, jokaista kremppaa pelännyt ja vääriä hälytyksiä viime syystalvella saanut, etten kehdannut soittaa. Kunnes sitten Chisun Kolmas pyörä soi radiossa iltapäivällä, ja mä päätin, että jos ei muuta niin soitan ja kysyn ainakin, että tartteeko tässä mitään tehdäkään.
Aika onkologiselle seuraavaksi päiväksi. Lääkäri palpoi molemmat kainalot ja rinnan ja kaikki imusolmukkeet; ”Joo, kyllä täällä jotain on, ja se pitää ottaa pois. Laitan sulle lähetteen kiireellisenä kirurgiaan, kahden viikon kuluessa leikkaus”. Eka ajatus oli kummallinen toteamus, että aijaa, tältäkö tuntuu kun maailma romahtaa. Olin kuin irrallaan itsestäni, kunnes purskahdin itkuun ja kirosanatulvaan.
Sitä seuraavana päivänä, eli tasan kuukausi sitten, möykky tutkittiin ultrassa. Radiologi kertoi, että on joko reaktiivinen imusolmuke tai syöpäinen imusolmuke. Otti ohutneulanäytteen, tulokset tulisivat kahden viikon kuluessa.
Takerruin toivoon siitä, että olisi reaktiivinen imusolmuke. Mun oikea käsikin on koko talven ollut vähän omituinen, puutuillut ja kipuillut, ehkä jossain lihaksessa on tulehdus, joka on vaikuttanut tuohon imusolmukkeeseen? Nehän on muutenkin kovilla tuolla leikatulla puolella, kun niistä on osa poistettukin? Ja kasvainhan saatiin pois edellisessä leikkauksessa ja loput syöpäiset solut tapettiin sytostaateilla! Vartijaimusolmuketutkimuksessakin kaikki kuusi poistettua imusolmuketta todettiin puhtaiksi!
Maanantaina puolentoista viikon päästä hoitaja preoperatiiviselta poliklinikalta soitti. Oli varattu aika kirurgin kanssa keskusteluun seuraavalle päivälle, ja seuraavalle viikolle leikkaus. Hoitaja ei suostunut puhelimessa kertomaan, että mitä sieltä leikataan – mutta mä tiesin. Syöpä.
Mä olin varannut jo aikaa sitten tatuointiajan samaiselle tiistaille, ja hah, ehdin kuin ehdinkin värityttämään kuviani ennen kirurgin juttusille menoa. Ehdin jopa lounastamaan tatuoijani kanssa! Aattelin, että syöpä ei perkele mun muuta elämääni määrää.
Kirurgi kertoi sitten sen minkä jo tiesinkin. Ohutneulanäyte papa-luokkaa V eli muutos pahanlaatuinen eli syöpä. Leikkaus sovittiin siitä kahden viikon päähän, että tatuointini ehtivät parantumaan, ja että pääsen aiemmin suunnittelemaani reissuun ennen leikkausta.
Leikkaus oli tämän viikon tiistaina. Koko kainalo tyhjättiin. Epäilyttäviä imusolmukkeita oli muitakin kuin se josta näyte otettiin, mutta kirurgin mukaan todennäköistä on, että ovat vain värjäytyneet tatuointiväristä. Nyt siis odottelen tuonne kuun loppuun, että saan tietää millainen paskiainen tuolla kainalossa oli, ja että kuinka meikä nyt hoidetaan. Ainakin sädehoitoa on tällä kertaa edessä.
Täällä sitä siis taas ollaan, rintasyöpäblogia kirjoittamassa. Enpä olisi uskonut, että näin äkkiä (jos koskaan!) joutuisin tuon paskiaisen kanssa toiseen erään.