Something better
Tunnustan; olen euroviisudiggari.
Muistan jo kakarana seuranneeni kisoja äiteeni opastamana. Aina me toivottiin Suomelle hyvää sijoitusta, mutta aina se oli se sama zéro points. Kaikki se odotus ja Suomen kannustaminen vankkumattomana vuodesta toiseen saikin sitten palkintonsa vuonna 2006, kun Lordi meni ja voitti skaban ennätyspistein. Kaikista absurdeinta siinä illassa oli kuitenkin se, että olin toisella puolella Suomea katsomassa finaalia ystäväporukassa, jossa oli niin Tomi Putaansuun koulukaveri kuin Ylen äänitarkkailija. Toinen kertoi tarinoita mörköinnostuksesta jo vuosien takaa, toinen naureli millainen fiilis työpaikalla tuleekaan olemaan maanantaina.
Tänä vuonna finaalissa on kaikki meikän suosikkibiisit. Näiden kuunteluhan on aloitettu jo helmi-maalis-huhtikuussa kun alkoi tiputtelemaan tietoja eri maiden edustajista. Armenian Not Alone itketti ensikuulemalta, Italian La Mia Città rokkasi heti, Norjan Silent Storm vaati muutaman kuuntelukerran kolahtaakseen ihan huolella, ja Sveitsin Rise Like a Phoenix vaan on hemmetin komia veto. Myös Ranskan viiksibiisi on yllättävän hyvä (viime vuoden biisi oli tosin paree) ja Unkarin Running on ihan huikee ja Ruotsinkin Undo ihan mahtava balladi (vaikka euroviisuihin todella vihkiytynyt ystäväni sen luokitteli muoviseksi). Kreikan Rise Up on taas ihan hemmetin jees bailubiisi, samaten tykkään yli-isosti Saksan Is It Rightista. Ja olishan vielä muitakin hyviä, mutta nämä nyt on kärkipäässä – Suomen Something Betterin ohella. Siinä on kuulkaas UMK:ssa valittu justiinsa oikea voittaja, vaikka diggailinkin isosti Hukka ja Mamasta!
Jeps, tää viikko on todellakin ollut astetta ”something better”. Sitä unohtaa oman kurjan tilanteensa, kun on tarjolla viisuja. Parastahan tässä kuitenkin on se, että tänä vuonna ensi kertaa tyttäreni ovat innostuneet viisuista mun kanssani! Vanhempi, 12vee, on ihan lovena Tanskaan Cliché Love Songiin ja nuorempi 10vee peukuttaa Unkarin Runningille. Molemmat kuitenkin ovat kanssani ihan varmoja siitä, että Conchita Wurst voittaa kisat, on se vaan huikee hahmo ja biisikin todella hieno!
Huomenna suuntaankin perinteisiin viisubileisiimme teatteritoverini luo. Haavakivuista viis ja antaapi olla turvotus, meikä katsoo taas finaalin ehkä parhaimmassa porukassa ikinä!