Sytkyjen tykitys, osa 1

Kaikkien varoitusten ja omien odotustenkin mukaan mun pitäisi tällä hetkellä maata sohvanpohjalla, jatkuvasti yökkiä oksentamatta ja sylkeä ulos irti ärtyneitä limakalvoja. Hiukset putoilisivat tuppoina matkan varrelle aina kun juoksen vessaan vatsaa kipristellen. Totuus on kuitenkin pelkoja armollisempi.

Eilisen ensimmäisen sytostaattitiputuksen yllä kuvatun kaltaiset sivuvaikutukset antavat vielä tovin odotuttaa itseään. Okei, aamulla hieman kuvotti, mutta otin heti herättyäni pahoinvoinnin estolääkkeen. Suuta on kuivanut jonkin verran eilisestä lähtien, mutta siihen on auttanut vissy. Mahan löysyyteen jeesaa maitohappobakteerijugurtti. Olo on siis varsin bueno, ja fiilis melkoisen korkealla! Näin nitistyy karanneet syöpäsolut, hah!!

Vahinkolaukaus päiväsalista. Tuollaisessa tuolissa minäkin hengasin sen parituntisen.

 

Opin tiputuksessa, että mulla on iso pää ja pienet suonet. Jäähatusta jouduin tosiaan ottamaan isomman koon, joka istui kiristettäessä oikein mainiosti (eikä multa ole lähtenyt vielä haituvaakaan vaikka epäilinkin sen tehoa!!). Laskimoita taas oli kokeneenkin hoitajan vaikea löytää, ja huteja tuli molempiin käsiin (vain!!!) yhdet. Minusta se ei ole vielä edes paljoa – ainoastaan kerran aiemmin on kanyyli löytänyt paikoilleen kerrasta, useimmiten olen varsinainen neulatyyny useimpien hutien kera. Hoitsu ehdotti mulle jopa injektioporttia (paikallispuudutuksessa ihon alle laitettava portti, jonka kautta voi pistellä ja tipattaa lääkettä portista verisuoneen lähtevän katetriin), mutta juu, ei kiitos. Yhtään ei leikkauksia tai tikkejä tälle naiselle ellei ole ihan pakko!

 

Pidetään pää kylmänä ja tarjotaan lämmintä kättä. Huomaa supersankaripaita ’I <3 goodies’!

 

Hoitajat tuolla onkolla ovat kyllä mukavia. Empaattisia ja huumorintajuisia. Hyvä tuolla on hoidoissa käydä kolmen viikon välein, ja kun mukaan voi ottaa myös kaverin, niin mikäpä siellä viihtyessä. Eilen mukaan tuli Äitee, ja kun hän lähti töihin, vuoro vaihtui töistä päässeelle Rakkaalle.

Kaiken kaikkiaan on kyllä hyvä fiilis. Viikonlopun (ja tänäänkin) aion levätä ja vain olla, että ensi viikolla pääsen jo töiden kimppuun. Mulla on niin kivoja proggiksia nyt menossa, ettei sitä malttaisi olla pois töistä laisinkaan, mutta otetaan nyt silti varman päälle tämä toipuminen!