Tiistai, viimein.
Olin tänään kirurgin juttusilla. Jep, odotettu tiistai saapui viimein ja toi mukanaan lisää odotettavaa.
Kirurgi oli laittanut lähetteen onkologiselle osastolle jo pari viikkoa sitten (tyyliin ihan selvä tapaus, sytostaatteja tälle kiitos), mutta pääsiäinen ja hormonireseptorivastausten puuttuminen on ilmeisesti viivästyttänyt meikäläisen siirtymistä syöpäpolin asiakkaaksi. Eli nyt sitten vaan odotellaan. Nyt tosin tiedän, että mitä; syöpäsolupirulaisten lopullista nitistämistä kunnon myrkyillä!
Leikkaushaava oli parantunut kirurgin mukaan todella hienosti, ja kainalon alla sekä kainaloläskissä (olis voinu mun puolesta senkin kyllä poistaa..) oleva turvotus ja arkuus ovat ihan normaalia (”mä kourin sitä kudosta aina tonne solisluuhun saakka, tottakai se on kipeä vieläkin”). Haavassa on myös nätti (jeah, right) poimutelma kainalossa, onneksi se ei ole ekan toipumisviikon jälkeen ollut kipeä, mutta saapa nähdä voinko käyttää enää liivejä, joissa on tukiluu tuossa rinnan sivulla (ja ai ku kiva, voinkohan mä pitää enää korsettejakaan? Burleskia aattelin kyllä jatkossakin harrastaa, keles!). Tosi hienoa muuten, mulla on sektiohaavasta poimutelmaa navassa ja vatsalla, nyt sitten vielä kainalossa. Varsin röyhelöinen tää mun kroppa!
Mun rintasyöpä on sitä ärhäkkäintä tyyppiä (gradus III), jolla on huonoin ennuste. MUTTA kasvain olikin odotettua pienempi, vain 11mm, ja imusolmukkeet olivat puhtaat, eli ennuste onkin tosi hyvä (eikä uutta leikkausta tarvita!). Tsänssit mun olla elossa vielä viiden vuoden päästä on yli 90% – siis tän syövän osalta, muutenhan ei mistään ikinä mitään tiedä, tiedättehän… Mä siis kuitenkin löysin syöpäni ajoissa (kiitos papa-seulonnassa rintojen tutkimisen tärkeydestä vinkanneen terkkarin), vaikka nyt huomaankin olleeni puolikuntoinen koko talven ja että menkkaoireetkin olivat kummat syksystä lähtien ts rinnat eivät olleet laisinkaan kipeät kuukautisten alla. Onneksi möykky oli vieläpä niin näkyvällä paikalla (kyllä, sittemmin erotin sen paljain silmin), että ylimalkaisella kopeloinnillakin se löytyi (tsekkailkaa te paremmin omianne, jooko, tai ainakin vaatikaa kumppanianne hyväilemään enemmän rintavarustustanne, siitä päältä myös, kiitos!).
Perinnöllisyystutkimuksiinkin kirurgi mut lähetti, ja hyvä niin. Saa ainakin jonkinlaista osviittaa millainen mahdollisuus tyttärillä on rintasyöpä joskus saada eli millä todennäköisyydellä annan 18-vuotislahjaksi kanttiskortin mammografiaan ja maksanko kaksvitosena rintojenpoistoleikkaukset, eh. Suvussa ei tosin ole kuin yksi isotäti, joka on sairastanut rintasyöpää (ja kuollut siihen kolmikymppisenä), mutta muihin syöpiin on kyllä porukkaa kaatunut.
Tämmösissä sairaudellisissa tunnelmissa on siis mennyt tämä päivä. Onneksi viikonloppu oli normielämää täynnä; kaverin loistavat tuparibileet, pientä krapulointia, hyvää ruokaa, aurinkoista ulkoilua, pyykinpesua ja lättykestit. Normielämää viettäen tästä myös eteenpäin: kohta ruokaostoksille, sen jälkeen imurointia & lisää pyykinpesua sekä pääsiäisen kuvasaldon purku koneelle.