Elämän makuista arkea
Tällä viikolla olen saanut viettää aikaa lasten kanssa puolisoni ollessa työreissussa toisella puolella Suomea. Aika lasten kanssa on ollut ihanaa ja ei niin ihanaa. Enemmän olen nauttinut tästä ajasta ja yrittänyt antaa lapsille itsestäni jotain enemmän nyt kun olemme viettäneet aikaa keskenämme. Toisaalta taas myös arjen nuokut ovat tuntuneet raskaammilta yksin. Olen aiemminkin viettänyt puolisoni työn vuoksi paljon aikaa lasten kanssa keskenään. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa toisen aikuisen puuttuminen arjessa tuntuu raskaalta.
Ne hetket kun asiat sujuvat ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen tuntuvat mahtavilta ja voimaannuttavilta. Radiosta soi hyvän tuulen biisejä ja koko perhe laulaa niitä autossa. Jokainen syö lautasensa tyhjäksi ja yhteistuumin pöytä siivotaan ruokailun jälkeen. Iltapuuhien rytmitys osuu nappiin ja jokainen pääsee yöunille itselleen sopivaan aikaan. Lapset hieman aiemmin ja itse olen iltaisin saanut lasten nukkumaanmenon jälkeen puuhailtua seuraavaa päivää varten asioita valmiiksi. Oikeanlainen väsymys illalla on ihanaa. Mikä sen parempaa, kuin väsyneenä kaivautua peiton alle ja nukahtaa niin, että herätyskello kertoo herätykseen olevan vielä monta monta tuntia. Kukapa ei tästä nauttisi?
Kuten sanoin aiemmin, on kolikolla myös toinen puoli. Ne hetket kun langat ei meinaa pysyä omissa käsissä. Äh, ne vasta ärsyttävät. Lapset kinastelevat aamusta iltan. Omien menojesi vuoksi nuorimmainen joutuu olemaan pitkän tovin yksin kotona Netflix seuranaan. Seuraavaksi päiväksi piti pestä ulkovaatteita, mutta nyt ne on puettava päälle suurimmat mudat rätillä pyyhittyinä. Pyykkiä pestessä farkkujen taskusta on unohtunut napata nenäliina pois ja nyt koko koneellinen puhdasta pyykkiä on kirjailtu räkärätin paloilla…
Olen itse viime vuoden aikana oppinut antamaan itselleni tilaa olla minä. Unohdella joskus nenäliinoja farkkujen taskuun tai unohtaa pestä kuraiset ulkohousut. Olen yrittänyt ajatella, että ilman näitä nuokkuja ei ne ihanat hetket tuntuisi miltään. Kun päivä kääntyy iltaan ja tuntuu, että se ei ole sujunut niinkuin olisin toivonut, annan usein olla. Parempi on antaa hermojen levätä ja nukkua yön yli. Nukutun yön jälkeen taas asiat yleensä tuntuvat paremmalta tai ainakin on uutta energiaa pestä kerralla kuraisten housujen lisäksi kaikki pesua vähänkään kaipaavat ulkovaatteet.
Kuten sanoin, olen yrittänyt höllentää otetta näiden nuokkujen suhteen. Mutta näinä viikkoina kun on yksin lasten kanssa, tuntuvat nämä heket kaaokselta. Tämä päivä on taas jo kääntynyt pitkälle iltaan ja väsymys painaa. Jokunen itkuviesti on tullut myös reissulaiselle lähetettyä. Ohjeeksi sain käydä ajoissa nukkumaan ja katsoa asiaa huomenna virkein mielin. Hassua. Näin se mieli suurentelee asioita, kun niitä väsyneenä yksin silmin katsoo. Uskon etten ole yksin näiden ajatusten kanssa. Mielelläni kuulisin kommenteissa myös teidän arjen pelastavista asioista 🙂
Nyt on tämän väsyneen aika sulkea tietokone ja kaivautua lämpimän(kiitos ihanan kauratyynyn) peiton alle ♥
-Vilja