Blogistiäidin toivelahja: töherryskynä

Ensimmäinen äitienpäiväni oli ihan överi! Mies oli nähnyt kovasti vaivaa Ompun puolesta. Sain peräti kaksi lahjaa, joista toinen oli jo kauan haaveilemani tietokoneeseen kytkettävä kynä. Nyt voin sitten suttailla kuvia kätevämmin tänne blogiinkin. Tässä ihan ensimmäinen konekynätöherrykseni.

Äitienpäivänä Omppu ei halunnut millään päiväunille ja näytti suunnilleen tältä. Yleensä Ompun voi vain viedä sänkyynsä ja laittaa tutin suuhun ja pupun tai kanan kainaloon, ja Omppu rupeaa heti hakemaan unta. Silloin tällöin käy kuitenkin niin, että väsymyksestä huolimatta Omppua ei muka nukutakaan. Se on turhauttavaa.

PS. Olen erinomaisen tietoinen piirustukseni kämäisyydestä. Yläasteella ja lukiossa piirtelin jatkuvasti huumorisarjiksia, mutta niiden lisäksi yritin piirtää ja maalasta vakavammin otettavia kuvia. Haaveilin urasta taiteen parissa ja podin ahdistusta, jos mallista piirtämäni juttujen mittasuhteet menivät pieleen tai muuta sellaista. Juttu on kuitenkin niin, että aikuisena unohdin vakavan piirtelyn kokonaan, enkä yltäisi enää millään edes sille tasolle, millä teininä parhaimmillani olin. Tiedän katkeran hyvin, että käsi ei tee, mitä pää tahtoisi. Aikuisena voin kuitenkin väittää, että halusinkin esimerkiksi kuvassa esiintyvän Stokke Sleepi -sängyn näyttävän nurinpäin kääntyneeltä hamsterin juoksupyörältä, jota neljä etanaa tuijottaa. Kyllä minä osaisin piirtää realistisemmin mutta tykkään piirtää huonosti. Sekä lasten piirroksista että oikeiden taiteilijoiden töistä tavataan todeta, että ”Se on Hänen Taiteellinen Näkemyksensä”. Pyydän sinua nyt katsomaan töhertämääni sänkyä ja sanomaan tuon ääneen. Minulle tulisi siitä kauhean hyvä mieli.