Elämäni viime vuodet ovat ulkopuolisen silmin varmaan olleet kuin jostakin kestävyyskilpailusta, jonka pääpalkintona on keskiluokkainen idylli. Ensin minusta tuli aikuinen, sitten avovaimo, sitten maisteri, sitten vaimo, sitten tohtorikoulutettava, sitten äiti. Maaliskuun alussa muutimme kaupungin keskustasta lapsiystävällisemmälle alueelle, kerrostalon ateljeeasunnosta rivitalon päätyyn. Vuokralaisista tuli omistajia. On tapahtunut kauheasti kaikkea, ja yhtä aikaa tuntuu kuitenkin myös siltä, […]