Inspiraatiota saamelaisjuurista

saami5.jpg

Yksikin Pulttibois-jollotus, nin täältä pesee!

 

Ensilumi satoi maahan, ja se pysyi kolme päivää. Aivan liian vähän aikaa, mutta ihanaa kuitenkin. Sain ihan vähän aikaa sitten viimeinkin Enontekiön-Koutokeinon pukuni kaikki osat omaan kotiini. Puku asusteineen on rakkaan mummini tekemä. Olen saanut sovittaa sitä ylleni pienestä tytöstä saakka, ja kun se oli sopiva, sain sen omaksi. Sitten muutin kotoa pieneen opiskelija-asuntoon, ja jätin puvun suosiolla vanhempieni luo. Ja nyt se on palannut luokseni. Minulla on oikeastaan kaksi pukua ja monenlaisia eri asusteita eri vuodenaikoja ja tilaisuuksia varten. Ei sillä, että tilaisuuksia käyttää pukua olisi kovinkaan usein, eikä mumminikaan pukua monesti käyttänyt, mutta se on ihana olla olemassa. Sukulaiseni eivät osaa enää puhua saamea, mutta moni muu kulttuuriin kuuluva asia elää vahvasti. Olen yli tuhannen kilometrin päässä kotiseudultani, mutta lappilainen luonteenlaatu ja elämänpalo ovat minussa aina. Lumen tulon kunniaksi halusin ikuistaa pukuni talviasusteiden kanssa kuviin.

 

saami7.jpg

Nutukkaat ja helma. Helma ja nutukkaat. Koristenauhojen ompelu on valtava työ.

saami9.jpg

Riskun (se kaunis koru, jolla huivi kiinnitetään) lisäksi mummini on antanut minulle tämän norjalaisen riipuksen.

 

saami2.jpg

Nahkavyökin on näin koristeellinen. Minulla on myös mielettömän hieno kudottu vyö, mutta se sopii paremmin juhla- ja kesäpukuun.

 

saami6.jpg

Sekä saamelaisuus että mummini tekemät käsityöt ovat inspiroineet minua viime aikoina aivan valtavasti. Postaan seuraavaksi muutaman pienen jutun, jotka olen ehtinyt saada valmiiksi asti. Tämän talven tavoitteena on opetella neulomaan kuviolapaset ja – mikäli pappani löytää mummin tiuhtan jostakin – tekemään kuviollista pirtanauhaa.

 

PS. Katsoin Big Brotherin koostelähetykset, koska kilpailijoiden joukossa oli kotikuntani naapurista saamelainen Andte. Heti ensimmäisestä jaksosta lähtien ajattelin, että hän varmasti voittaa, ei sole poka mikhän. Minulle tuli niin kotoisa olo, kun kuuntelin hänen puhettaan. Murre oli ihanan tuttu. Itse asiassa tyyppi oli koko olemukseltaan tuttu, vaikken häntä tunnekaan. Olihan se soma, kun Andte tosiaan voitti. Rohki soma.

muoti paivan-tyyli ystavat-ja-perhe suosittelen

Isänpäivä: kettuorigami ja itse tehty solmio

isanpaivakortti.jpg

Tämä syksy on ollut niin kiireistä aikaa, etten olisi uskonut. Isänpäiväkortitkin piti tehdä töissä tauon aikana. Ajattelin, että minäpä menen helpon kautta ja liimaan kartongille kivan pienen origamieläimen, ja that’s it. Halusin ketun ja löysin kivan ketun. Löysin myös kivan ketun vaiheittaisen ohjeen. En ole origamiharrastaja, mutta joskus olen jotakin taitellut, joten ajattelin, että ei siinä voi niin sanotusti kauaa nokka tuhista. Kuulkaa kyllä voi! Aluksikin minulla ei ollut punaista eikä oranssia paperia, jonka toinen puoli olisi valkoinen, joten piti liimata kaksi paperia yhteen. Puikkoliimakin oli lopussa, ja jouduin kaivamaan sitä puikosta tyylikkäästi sormin. Liimatun paperin kaunis taittuvuus on… toiveajattelua.

Ensimmäinen meni aivan ketuiksi. Ei se ohje olekaan maailman helpoin. Älykkyystesti tuli enemmän mieleen. Niin että kokeilkaa, ja raportoikaa, mikäli ei-harrastajina saatte kerralla hyvän. Ja vielä mielummin raportoikaa, jos ette saa :D.

Toinen meni oikein, mutta oli suttuinen ja ruttuinen. Minulla oli kuitenkin kolme isää muistettavana ja kiire, joten ei auttanut kuin liimata se korttiin mukisematta (vihreällä pohjalla). Kolmanteen keksin käyttää ruudullista ohutta kartonkia, mutta sehän oli niin paksua, että häntä repesi vähän. Ja sekin piti hyväksyä. Neljäs kettu oli jo melkein mallikelpoinen (harmaalla pohjalla). Aikaakin oli kulunut mallikkaasti, ja kynnen alunen täynnä puolikuivaa liimaa ja koko sormi liiman kaivamisesta tässä vaiheessa aivan tahmea. No, nyt osaan ketun ulkoa ja voin vaikka tehdä joulukettuja.

 

solmio1.jpg

Lahjaksi mieheni sai ”kravattityöpajan”. Opettelin itse solmion ”oikeaoppista” ompelua joulua varten, joten työllistin mieheni tekemään isänpäivälahjansa osittain itse. Ikään kuin se olisi todella suunnitellusti ollut tarkoituskin, ovelaa. Mies oli ihan innostunut! Sai valita Marimekko-tilkuistani mieleisen kuosin, etsiä sopivan kohdan kuviosta, asettaa kaavan ja leikata palat. Minä hoidin ompelun kokonaisuudessaan, koska ei miehen into (eikä kärsivällisyys tai taitokaan…) olisi ihan siihen asti riittänyt, eikä tarkoitus ollut ajautua ilmiriitaan ;D. Tämmöinen tuli. Ja lisää on työn alla jouluksi.

solmio1b.jpg

 

suhteet ystavat-ja-perhe diy trendit