Kaksoskaverit täyttivät 30 ja järjestivät isot 60-vuotiskemut. Kutsussa luki: ”ei lahjoja, ei kukkia”. Arvelin heti, ettei moisiin pippaloihin, joihin on erikseen vuokrattu tila ja pestattu pitopalvelu, ole muidenkaan helppoa mennä tyhjin käsin. Ovelasti päätin, etten vie lahjaa vaan lahjankantopussin kaikille niille pyytämättömille lahjoille, joita sankarit kuitenkin saavat. Ihan vain, että lahjat saa kannettua jotenkin kotiin ;). Korttiin kirjoitin René Magritten (”ceci n’est pas une pipe”) hengessä ”Tämä ei ole lahja”.

Lahjakassit – kuten syntymäpäiväänsä viettävät kaksosetkin – ovat sekä samannäköisiä että että erinäköisiä. Toinen saajista tuo mieleeni leuanvetotangon,  matalat kengät, taidegallerian ja mustikkametsän, toinen taas hulmuavan kesämekon, kikattavat lapset, kirjaston ja kuplajuoman. Niinpä toisesta laukusta tuli sporttinen ja hillitty ja toisesta tyttömäinen ja kepeä. Eero Aarnion raitakangasta jäi sopivasti yli istuintyynyprojektista. Leikkasin ja ompelin sitä mukaa kun tein. Ompelujälki on taatusti huoletonta, mutta ei se kauheasti haittaa, kun eivät menneet sentään lahjaksi. Tai siis :D?!

PS. Piirros on harhaanjohtava. Kyseiset kaksoset eivät ole eivätkä ole olleet kiinni toisissaan. Asioita, jotka ovat olleet viime aikoina kiinni toisissaan:
– Ompun käsi ja minun tukkani
– minun käteni ja polun varrella huomaamatta jäänyt hämähäkinseitti
– vanhan talon takaportailta yllättämäni teinipariskunta
– virheellinen pussillinen Fazerin ruispuikuloita – jaksaisiko leikkaamatta jääneistä reklamoida? Näin hyvällä säällä? *truuttaa kurkkumajoneesia päälle ja unohtaa koko jutun*