Seinäpuu tekee lehtiä!
Ompun huoneen seinällä elää puu. Puita on näkynyt sisustuslehdissä nyt ihan jatkuvasti, mikä on vähän harmikin, mutta oma ideani on kuitenkin hieman erilainen. En nimittäin halunnut paljasta puuta enkä myöskään päättää puun lopullista ulkoasua. Enkä missään nimessä valmista sisustustarraa. Sain idean, että puu voisi elää vuodenaikojen ja inspiraationpuuskien mukana. Askartelisin oksille lintuja ja kukkia ja omenoita ja lepakoita ja lunta ja sen sellaista. Omppu voisi osallistua askarteluun sitten, kun kynä alkaa pysyä kädessä. Ja niin maalasin pelkästään pari valkoista oksaa. Suunnittelussa kesti aika kauan: puut eivät ole ihan yksinkertaisia piirrettäviä, enkä halunnut ottaa kuvaa valmiina mistään. Viivan ei saanut olla liian suoraa eikä liian pyöreää, eikä oksanhaarojen jakautua liian symmetrisesti. Piirsin oksat ensin valkoisella liidulla, koska sitä pystyi pyyhkimään miljoonasti. Ja niin pyyhinkin. Maalausvaiheeseen pääsin vasta parin päivän päästä.
Ja nyt kevään ensimmäiset vihreät kartonkilehdetkin ovat jo puhjenneet!
PS. Meinasin unohtaa koko peeässän! Piti nimittäin valittaa lastenvaatetarjonnasta, koska Omppu on taas kasvanut ja tarvitsisi uusia. Raskausaikana ja Ompun ollessa vastasyntynyt vaatteiden ostaminen oli helppoa, kun saattoi ostaa mitä kokoa ja mallia hyvänsä autuaan tietämättömänä siitä, milloin kyseinen vaate tulee käyttöön tai tuleeko koskaan – moni osoittautui epäkäytännölliseksi. Nyt pitää metsästää kivan näköistä, oikean kokoista, toimivaa sekä olosuhteisiin sopivaa vaatetta. Pelkkä kokonumero ei kerro välttämättä mitään, sillä vaatealan yrityksillä tuntuu olevan erilaisia näkemyksiä siitä, minkä mittainen on senttimetri. Ja sitten pitää vielä ottaa huomioon lapsen muoto: onko pitkät jalat tai kädet, pullea massu tai paksut reidet jne. Ja nämä pitää osata arvioida silmämääräisesti: en tiedä ketään, joka kävisi vauvan kanssa sovituskopissa. Saako vauvoille edes sovittaa? Ei tarvitse vastata, sillä minä en kumminkaan jaksaisi nähdä sitä vaivaa. Olenhan jo kehittynyt arvioimisessa. Ehkä.
Ja sitten: miksi tytöille myydään sekä kaupoissa että kirppiksillä paljon enemmän kivaa kuin pojille? Miksi hienosti räätälöityjä ja kekseliäitä poikien edustusvaatteita tulee vastaan vain joskus? Vastaukseksi ei kelpaa mikään seuraavista:
”Koska tytöt käyttää mekkoja ja hameita ja pojat ei.”
”Kyllä pojillekin myydään kivoja. Esim. toi peruspaita on tosi kiva, kun siinä on traktorin kuva.”
”Pojat keskittyy tekemiseen, eikä niiden vaatetuksella ole sillä tavalla väliä kuin tyttöjen.”
”Voithan sä tehdä Ompulle pikkusiskon.”