Lähimökkeilyn ihanuus alkaa paljastua

Olen ollut aina tavattoman huono arviomaan välimatkoja, väitin täällä blogissakin taannoin että mökille on meiltä kotoa matkaa nelisen kilometriä. Hah, katsoin kartasta, ja matkaa on linnuntietä 1,9 km. Toki rantareittiä kävellen matkaa kertyy hiukan enemmän. No, joka tapauksessa rauhallistakin tahtia kävellen perillä on reilusti alle puolessa tunnissa ja autolla mökin pihaan hurauttaa viidessä-seitsemässä minuutissa.

Syksyllä ja talvella ei vielä oikein ehtinyt ymmärtää minkälaisen mansikkapaikan olemme saaneetkaan. Kevätauringon myötä on tehnyt mieli kipsutella auton äänten ulottumattomiin useammin. Mökin portailla (joita ei siis edelleenkään ole) istuskellessa kahvia juoden mielen valtaa täydellinen rentous – olotila jota kaupungissa ei usein saavuta.

Vielä kun kuopuksemme oppisi nukkumaan mökissä sisällä päiväunet. Mökkiin asennettiin Ikean pimentävät rullaverhot, ja niillä saa unipesän hämärrettyä tehokkaasti. Pikkuneiti on toistaiseksi ollut sitä mieltä, ettei kaiken hauskuuden keskellä malta nukahtaa.

Sunnuntaina vietetään Villa Sagassa keskimmäisemme kahdeksanvuotissynttäreitä, silloin ei ainakaan nukuta.