Tänään oli niin kaunis päivä, että päätin kärrykävellä mökille. Meiltä on nelisen kilometriä matkaa, eli mukava talvilenkki saatiin. Vähän oli kylmä sää, mutta hyvin kun puettiin niin tarkeni.
Lumen keskellä oli niin kaunista, ja hiljaisuudessa oli vaikea uskoa että kaupungin keskustaan ei ole kuin kymmenen minuutin matka. Villan ikkunat olivat täynnä jääkukkia. Sisälläkin hengitys höyrysi. Tuntui Tove Janssonin taikatalvelta.
Tervetuloa uuteen blogiini, Villa Sagaan, joka on saanut nimensä pikkuruisesta kaupunkimökistämme, joka taas on nimetty mieheni edesmenneen isoäidin mukaan.
Villa Saga on aivan uusi, valmistunut viime vuoden lokakuussa. Olemme ehtineet juhlia siellä jo halloweenia ja joulua.
Villa Sagan porukoihin kuuluvat mieheni vanhemmat, sekä oma viisihenkinen perheemme. Mökissä on neliöitä huimat 14 + pikkuruinen varasto. Keväällä rakennetaan terassi.
Pihalla kasvaa ikivanha, aivan kitukasvuinen omenapuu, ja pihaa ympäröivät syreeniaidat. Kesällä laitetaan varmaankin istutuslaatikoita. Tämä onkin hassu juttu, sillä en ole tippaakaan hortonomihenkinen, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan rakastan leppoisaa oleilua, aurinkoa ja merenrantaa. Mikään ei voita hellepäivää, valkoista mekkoa, viileää frappea ja pikkualtaassa polskivaa jälkikasvua. Niistä onkin hyvä näin tammikuussa haaveilla, mutta minkäs kesän lapsi itselleen mahtaa.
Lumikuvia ei olla ehditty käydä ottamassa, joten tähän postaukseen tuli nyt syksyiset tunnelmat. Kyllä tämä talvikin menettelee, mutta saisi silti kulua äkkiä.
Pliis, tulkaa mukaan matkaan, innolla odotan jo kommenttejanne!
Puss, Villa Sagan junioriemäntä Laura
