Juhannus Gambiassa -eikä kaduta

Niin sitä tuli viettettyä juhannus Gambiassa ja siis honeymoon kakkonen. Päällimmäisenä tulee nyt mieleen, että hitto kun siellä oli kuuma. Mutta palattuamme Dakariin huomasimme, että kyllä vain, täälläkin on nyt sitten yhtä kuuma. Mua tuskastuttaa, mutta ilmeisesti en ole oikeutettu valittamaan.. kuulin näet juttua joistain epämääräisistä rakeista ja kylmyydestä, joita Suomessa juhannuksensa viettäneet joutuivat kohtaamaan.

En ottanut kameraa mukaan, mutta räpsittiin puhelimella joitain kuvia. Kuvien laatu ja tilanteet ovat aika tylsiä, en yksinkertaisesti muistanut kuvata. Mulla on sellanen Olympuksen mini-digijärkkäri ja sen lisäksi, että en osaa käyttää siitä (vielä) muita kuin automaattisäätöjä, olen myös huomannut olevani enemmän pokkarikameraihminen. Sen kokoinen kamera sopii minulle paremmin, jonka saa sujautettua vaivattomasti laukkuun. Siksi siis tyydyin ottamaan mukaan ainoastaan kännykän kameroineen.

gambia3.jpg

(meno)Matkan teko: Sept-placella Dakarista Karangiin, joka on siis Senegalin ja Gambian rajalla. Sieltä rajamuodollisuuksien jälkeen bussilla Barraan, josta otimme lautan Banjuliin. Aikaa kului menomatkalla noin 8 tuntia.

Bussi (tarkemmin ottaen Ndiaga Ndiaye) hajosi matkalla Gambian rajalta Barraan ja meidät kaikki matkustajat noukki kyytiin sellainen lava-auto. Seuraavassa hetkessä poliisi pysäytti auton ja käski kaikki ihmiset pois lavalta. Meidät poliisi pyysi erikseen tienvarsimajaansa ja pyysivät Zikiä avaamaan rinkan (jota hän siis kantoi) ja oman pienen reppunsa. Mun reppuun, joka oli selässäni ei kajottu. Tämä poliisien toimittama laukkujen penkominen jatkui vielä kolmesti eri checkpointeissa. Yhdessä sanoin poliisille, että tuo rinkka on muuten meidän yhteinen, jolloin poliisi vastasi ”then we don’t have to check it”. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Mitä mahtoivatkaan etsiä. Ja kun oli kyse valkoisen turistin laukusta, niin silloin se jätettiinkin rauhaan. Senegalissa en ole tällaiseen koskaan törmännyt. Fiilikset olivatkin vähän ikävät näiden tarkastusten jälkeen, kun vihdoin päästiin lautalta pois Banjuliin. Gambia taitaa olla täysin poliisivaltio.

Banjuliin päästyämme lähdimme nostamaan rahaa. Meillä ei ollut kuin muutama hassu rajalla vaihdettu dalasi, ja myöhemmin ymmärsimme, että rahaa olisi kannattanut rajalla vaihtaa enemmänkin. Kurssi oli siellä parempi, kuin missään muussa toimistossa. Rajalla saa tosin olla tarkkana ja rahat kannattaa laskea  huolella. Meitä yritettiin sekä meno- että paluumatkalla hiukan huijata, eli oli yksi seteli vähemmän pinossa, kuin olisi kuulunut.

Rahaa nostaessa meitä kohtasi lievä järkytys. Miltään automaatilta ei voinut nostaa 3000 dalasia enempää, mikä vastaa noin viittäkymmentä euroa! Mikä ihmeen juoni se sellainen on? Jokainen ulkomailla rahaa nostanut varmasti tietää, että jokaisesta nostosta veloitetaan vielä erikseen, mutta ei auttanut muuta kuin nostaa ja nostaa. Mietin, että voisiko syynä tähän olla, että Gambiassa halutaan turistien tuovan euroja maahan, sen sijaan että nostaisivat suoraan paikallista valuutta..? Dakarissa ei samaa ongelmaa ole, vaan täällä nostoraja on useita satoja euroja.

gambia4.jpg

Meidän guesthouse sijaitsi Bijilossa ja oli ihan mukava paikka uima-altaineen. Siellä rentouduttiin ja nautittiin meidän huoneen ilmastoinnista, joka oli varsinkin yöllä tarpeen, kun oli niin kuuma. Kävelimme rannalle, joka oli melko lähellä majapaikkaamme. Ranta oli melko autio ja tosi kaunis, vielä ei oltu hotelleja rakennettu siihen ympärille. Voi olla, että viiden vuoden päästä tilanne on eri. Yhtenä päivänä käytiin myös tutustumassa Abuko Nature Reserveen, jossa olinkin jo käynyt aiemmin vuonna 2009, mun ekalla Gambian-reissullani.

gambia1.jpg

Muuten hengailtiin Serrekundassa, käytiin toreilla, syötiin ja katseltiin tietenkin paljon jalkapalloa. Oli tosi romanttista hehe. Ei mutta, oikeesti, itse pidän fudiksesta paljon ja olen sitä lapsena seurassa pelannutkin, joten en siis vitsaile 🙂 Illat istuttiinkin usein Senegambian (turistialue, tosin nyt off-sesonkina suht hiljainen) ravintolassa pizzaa syöden ja pelejä katsoen.

gambia2.jpg

Tein myös muutamia havaintoja Gambian ja Senegalin eroavaisuuksiin liittyen:

Liikenne Gambiassa: Niin mikä liikenne? Gambian vilkkain alue on liikenteeltään kuin Senegalin joku landepaikka. Ruuhkia ei juuri näy, paikasta paikkaan köröttelee nopeasti, toisin kuin Dakarissa kestää tunteja liikkua paikasta toiseen. Tämä olikin tosi mukavaa vaihtelua Dakarin ruuhkille. Tämän vuoksi myös ilma oli Gambiassa raikkaampaa kuin Dakarissa. (Puhun Gambiasta, mutta tarkoitan sitä rannikkoaluetta Bijilosta Palma Rimaan ja Kololista-Serrekundaan, eli ne huudit joilla liikuttiin).

Pukeutuminen: Dakarilaiset vievät tässä 10-0. Tyylitaju dakarilaisilla on hallussa, samaa ei voinut sanoa gambialaisista.

Toubaab: Dakarissa ei sinällään mielestäni ihannoida valkoisia aivan älyttömästi, eikä dakarilaiset ole kovin hulluina tuubabbeihin. Gambialaisilla taas tuntuu olevan jokin heikkous valkoisia kohtaan, sillä en ikinä montaa sekuntia saanut rauhassa olla, kun joku oli jo hihassa kiinni.

Ganja: Gambiassa käryää, jopa baareissa. Senegalissa ei yhtä suuressa mittakaavassa.

Tappelut: Gambiassa ehdin viikon aikana näkemään enemmän tappeluita nuorten miesten kesken, kuin Dakarissa koko puolen vuoden aikana. Veikkaisin että edellinen käryttely ja se yhdistettynä suuriin työttömyyslukuihin rasittaa nuoria miehiä.

Kieli: woloffilla pärjäsi Gambiassakin. Jännää oli se, että miehen kanssa kotikielenä meillä on englanti, mutta Gambiassa alettiin puhua salakielenä ranskaa keskenämme.

Dakar: tuntuu aivan älyttömän suurelta kaupungilta Gambian visiitin jälkeen mitä se tietenkin onkin. Iso ja paljon ihmisiä!

Kaikenkaikkiaan reissu oli miellyttävä ja toi ihanaa vaihtelua Dakarin hektisyyteen. Pidemmän päälle saattaisin kuitenkin tylsistyä Gambiassa, varsinkin kun tylsistyn jo Dakarissakin, jossa on kuitenkin paljon enemmän tekemistä ja nähtävää.

Paluumatka: Aikaa meni aivan tuhottomasti, noin 12 tuntia kaikkineen. Banjul-Barra välinen lautta lastattiin aivan liian täyteen ja ihmiset olivat vaarassa puristua autojen ja ihmismassan väliin. Itse olimme ylimmässä kerroksessa ja näimme koko kauheuden. Onneksi lopulta vakavemmilta onnettomuuksilta vältyttiin.

Paras uutinen lopuksi: MEIDÄN AVIOLIITTO LEGALISOITIIN SUOMESSA VIHDOINKIN! Puolen vuoden odottelun jälkeen! Meillä oli uskomattoman huonoa tuuria allekirjoitusten ym kanssa, mutta nyt se on sitten vihdoin mennyt läpi! JEE

suhteet oma-elama rakkaus matkat
Kommentit (4)
  1. Kiva kuulla kuulumisia Gambiasta.

    Juhannus Ghanassa oli sateinen, onneksi kuitenkin vähälumisempi kuin Suomessa. Ja jalkapallo pelasti paljon. Minusta World Cup on paljon enemmän kuin vaan jalkapalloa.

    Onnittelut legalisoinnista! Kulkiko prosessi Abujan suurlähetystön kautta?

    1. Niin jännää, että siellä sataa! Täälläkin kyllä kohta!! Jalkapallo on niin hieno laji! Meillä ei ole telkkaria, mutta just tänään mies menee hakemaan lainatelkkarin, ihan noiden mm-kisojen takia.

      Lueskelin muuten sun blogista ja silmään pisti, kuinka rannalla oli ulosteita. Meillä oli täällä just muutama viikko sitten Ghanassa ollut Henna (koukkasi Senegalin kautta ennen kuin lähti Suomeen, palaa myöhemmin taas Ghanaan) ja hän kertoi siitä, että Ghanassa rannat ovat täynnä paskaa. Oltiin molemmat tosi järkyttyneitä tästä, että rantaa käytetään yleisenä käymälänä. Senegalissa en ole moiseen törmännyt. Osaatko sanoa, mistä johtuu?

      Kyllä, Abujan kautta kulki (hitaasti).

       

      1. Juu, kyllä se minä olin. 🙂 Ja vieläpä useampaan otteeseen, täälläkin (tarina pähkinänkuoressa: kaunis ranta ja sen jatkeena, kylän edustalla yleinen käymälä/kaatopaikka):

        http://lottaghanassa.blogspot.com/2013/10/karrynpyoria-ja-hiekkaenkeleita.html

        Miksi? Koska läheskään kaikissa taloissa/tönöissä/hökkeleissä ei ole vessoja. Koska julkisia käymälöitä ei ole tai niitä käytetä, (ne maksavat: köyhä laittaa roponsa ruokaan, ei ulostamiseen). Koska ei ole koulutusta/tietämystä esim. siitä miten taudit (kolera) leviävät. Koska ei välitetä (ympäristöstä).

        Ainakin näistä syistä johtuen Ghanan rannikolla asuvat ihmiset käyvät vessassa rannalla. Joko kaivataan kuoppa hiekkaan tai kyykitään kallioilla. (Intiassahan istutaan monesti junaraiteilla tekemässä tätä samaa aamutoimintoja, että kyllä tätä muuallakin tapahtuu.) Pohjois-Ghanassa kun ei ole merta, niin siellä asioidaan ihan kirjaimellisesti puskassa, (ilmeisesti sielläkin kaivetaan ensin kuoppa) – isoissa kaupungeissa on sielläkin toki (rikkailla vesi)vessat.

        Eikä rantoja korista vain ruumisjätökset vaan myös meren mukanaan rannalle heittämä muovijäte. Täällä puhdistettu juomavesi pakataan puolen litran muovipusseihin ja niitä pusseja on sitten kaikkialla, (likavesiviemäreissäkin, jotka sitten sadekaudella menevät tukkoon ja kadut tulvivat…).

        Ei paskaa/muovia kaikilla rannoilla ole. Puhtaat ovat yleensä yksityisiä ja niitä käyttää rikkaat/valkoiset.

        Sekin on muistettava, ettei paikallisilla tunnu olevan samanlaista suhdetta hiekkarantoihin kuin meillä länsimaalaisilla. Harva kyläläinen viettää edes vapaapäivänsä rannalla aurinkotuolissa maaten ja aalloissa temmeltäen, (tosin isoissa rannikkokaupungeissa on tullut(?) tavaksi mennä piknikille rannalle juhlapyhäpäivinä). Täällä meri liittyy kalastuksen (=elinkeino) lisäksi valkoisten mantereelle tuloon (orjuus, orjakauppa, kolonialismi jne.). Merta kunnioitetaan ja pelätäänkin, eikä esim. uimataito ei todellakaan mikään itsestäänselvyys. Asenteet toki elävät ajassa.

        Nyt rantojen pitäisi olla puhtaat, jotta länsimaalaiset (ja Ghanan yläluokka) voisivat nauttia Ghanasta. Ymmärrän, jos ghanalaisilla/afrikkalaisilla tulee vähän sellainen (valkoinen) isoveli valvoo olo, etenkin kun historiaa tuntee.

        En tietenkään pidä likaisista rannoista, mutta toivoisin, että myös paikalliset oivaltaisivat oman ympäristönsä kauneuden ja ryhtyisivät pitämään siitä huolen JA pääsisivät itsekin osalliseksi siitä.

        Minäkin olen järkyttynyt. Tämä on yksi suurimmista murheistani täällä, että on niin likaista. Surullistakin se on. On tosin ”suurempiakin” murheenaiheita: köyhyys, korruptio, terveydenhuolto…

        Tästä tuli nyt tällainen matkailumainos – Akwaawa/Tervetuloa Ghanaan! On meillä tosin muutakin kuin likaisia rantoja…

        Onko Senegalissa siistiä? Onko muoviroskaa? Miten puhdistettu juomavesi on pakattu (pullo/pussi)? Miten pienissä kylissä/köyhät/maaseudun väki asioi vessassa, tuskin sielläkään (vesi)vessoja on?

    2. Nyt jäin miettimään, että oliko se edes sun blogista mistä luin niistä rannalla olevista ulosteista.. ainakin muistaisin, että kirjoitit jostain tytöstä, joka kyykki pikkuhousut polvien korkeudella. Correct me if I’m wrong 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *