Sabaria ja pikkulettejä!
Haluaisin kirjoitella tänne blogiini useimmin, mutta täällä Dakarissa aika tuntuu lentävän kuin siivillä. Lisäksi meillä on ollut tosi surkea nettiyhteys, jonka turvin ei ole edes nettiä joinain päivinä saanut avattua. Tällä viikolla muistaakseni niin kävi kaksi kertaa ja jäi blogipostaukset tekemättä. Työharjoittelupaikassani olisi kyllä netti ja tauolla voisi sielläkin toki kirjoitella, mutta siellä mulla on käytössä ”Azerty” näppäimistö ja ööiden ja ääiden kirjoittaminen ärsyttävän hankalaa. Mutta positiivisena puolena mainittakoon se, että nyt tosiaan hallitsen sekä qwertyt että azertyt, taito kai tuokin.
Työharjoittelu UNESCOssa on ollut tosi mielenkiintoista. Olen saanut nähdä kenttätoimiston työtä kokonaisuudessaan ja osallistunut erilaisiin koulutuksiin ja kokouksiin. Yliopisto on siitä kyllä jännä, että siellä luetaan vaikka mitä noin viiden vuoden aikana, mutta käytännössä sitä on ihan ilman skillsejä normaalia työelämää ajatellen. Tämä harjoittelu on kyllä antanut nyt jo alle kahdessa kuukaudessa tosi paljon ja minusta on tullut itsenäisempi ja varmempi työntekijä. Samalla pian (toivottavasti) häämöttävä valmistuminen pyörii aika usein mielessä. Totta puhuen haluaisin valmistua mahdollisimman pian, koska hingun jo työelämään! Ehkä tammikuussa täyteen saadulla 30 ikävuodella on jotain tekemistä asian kanssa. Olisi vaan niin mukavaa saada joku mielenkiintoinen duuni, ihan missäpäin maailmaa tahansa ja tienata rahaa.
Työpaikasta ja valmistumisesta haaveilemisen lisäksi mulla on ollut onneksi muutakin tekemistä. Kävin nimittäin kampaajalla. 
Ihan kivan näköinen omasta mielestäni, vaikka sopii ehkä afrikkalaismimmeille paremmin. En kyllä arvannut, että tukka voisi olla näinkin painava ja kuuma. Lisäksi omat hiukset ovat niin liukkaat, että saa nähdä kauanko tämä meikäläisen hiuksissa pysyy. Letitys kesti noin 3 tuntia, törkeen kauan! Afrikkalaiseen tukkaan kuulemma samat letit saa puolet lyhyemmässä ajassa. Hiusten liukkaus ja määrä teki mun hiusten letitysajasta pidemmän. Vaikka mulla olikin pehmustettu penkki, niin voin sanoa, että peba oli aika puutunut loppuvaiheessa. Hintaa tälle komeudelle tuli 18€ lisähiuksineen. Mies sanoi, että olisi tiennyt halvempiakin paikkoja, mutta mun lempityökaveri, viiskymppinen Marjaleena (eli Marianne Lena) vei mut tuohon salonkiin ja hinnasta oli sovittu jo etukäteen, joten siitä ei voinut tinkiä.
Olen myös viikonloppuisin ehtinyt jopa välillä rilluttelemaan. Kävin tuossa toissa viikolla sabar-tapahtumassa. Sabar on senegalilaista tanssia, jossa ytimessä ovat rummuttajat ja tanssija(t). Rummuttajat seuraavat tanssijan liikkeitä ja muuttavat rytmiä sitä mukaa. Ympärillä istutaan ringissä ja kuka tahansa saa juosta keskelle tanssimaan. Kaverini Liina yhdessä tanssiryhmänsä kanssa järjesti sabar-illan ja olihan mun pakko lähteä katsomaan. Oli kyllä kerrassaan aivan huikea kokemus! Latasin tänne kaksi videotakin tuosta illasta. Näillä nettiyhteyksillä siinä meni valehtelematta 45 minuuttia. Eli katsokaa nämä videot nyt sitten monesti (ainakin äiti, kuuletko?). Ensimmäisessä videossa tanssii kaverini Liina ja voin sanoa, että hän tanssii todella hyvin! Lisämainintana vielä, että Liina on juuri synnyttänyt pari kuukautta sitten; kaikki ei varmaan pystyis samaan! 😉
//www.youtube.com/embed/OkvLdAIANhs” width=”560″>