Pako Dakarista

Onnistuin pakenemaan Dakarista yli kahden ja puolen kuukauden jälkeen. Olen ollut vankina pakokaasujen, loputtoman hiekkapölyn ja lakkaamattoman metelin kaupungissa. Toissa lauantaina vapaus tosiaan vihdoin koitti, kun pääsin osallistumaan retkelle, joka suuntautui Dakarin ulkopuolella (noin 35 kilometriä) sijaitsevalle Lac Roselle. Se on siis pinkki järvi, suolainen sellainen, jossa voi kelluskella kuolleen meren tapaan. Puolenpäivän aikaan auringon osuessa juuri suoraan järven yläpuolelle koko järvi hehkuu pinkkinä. Koska minulla ei ollut kummoista onnea pakomatkallani, ei tuo järvi tietenkään ollut pinkki sinä päivänä, vaan näyttäytyi epämääräisen värisenä. Nimesin sen yhdessä kollegani kanssa Lake Rustyksi. Todisteena tässä kuitenkin googlesta napattu kuva, siitä että järvi tosiaan joskus on pinkki. En usko, että ihan noin pinkki se olisi koskaan, joten kuvankäsittelyllä lienee oma osuutensa väriin.

Vaikka järvi ei siis paljastanutkaan todellista väriään minulle, oli retki Dakarin ulkopuolelle hyvinkin virkistävä kokemus. Olin UNESCOn kollegoiden kanssa tällä reissulla ja lisäksi mukana oli myös heidän perheenjäseniään. Matkat maksoin itse (julkisilla huiman euron suuntaansa) ja sitten vielä iloiseksi yllätyksekseni minulle tarjottiin ruuat paikan päällä. Kuulemma se on vähintä mitä tällaiselle ilmaiselle harjoittelijalle voi antaa hehe. Kiva ele se oli, vaikka ei haittaisi, jos palkkakin juoksisi.

Seuraavaksi hiukan kuvia tuosta reissusta.

Vierailimme UNESCOn organisoimassa naisten ja tyttöjen lukutaitoprojektissa. Tässä mulla vielä päässä reuhkaletit.

Tuo projekti nimeltään PAJEF on ollut mahtava! Naiset ja tytöt ovat oppineet kirjoittamaan ja lukemaan. Sen seurauksena he ovat myös perustaneet jonkinlaisen rahaston, johon keräävät rahaa myymistään vihanneksista. Otin valokuvia ja hengailin mukana.

Seuraavissa kuvissa ollaan järvellä (itse järvi vilahtaa vain yhdessä kuvassa). Tyttö yläreunassa on myös harjoittelija. Kävi ilmi, että hän on asunut Roomassa, joten papatettiin loppupäivä italiaanoa. Mun oli myös pakko saada kuva itsestäni lehmälauman kanssa.
 Tarjolla olisi ollut myös kameliratsastusta, mutta ei nyt tullut tällä kerralla kokeiltua.

Seuraavassa kuvassa kollegoita (vihreä huivipäinen on mun suosikki Marjaleena) ja kuva ravintolasta, jossa oltiin syömässä.

Oli jo aikakin päästä pois Dakarista! Nyt siis olen palannut takaisin kaupungin sykkeeseen ja odotan jo seuraavaa pakomatkaa. Sellainen on suunnitteilla! Rattoisaa viikonloppua!