Onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään lukemassa? Lokakuun kirjoista olen viimeksi tänne ehtinyt kirjoitella marraskuun alkupuolella. Blogin kirjoittaminen on ollut nihkeää, mutta niin on lukeminenkin. Mutta, aloitetaan nyt jostakin. Kurkataan perinteitä vaalien, että minkä kirjojen sivuja on tullut viime vuoden lopulla käänneltyä, ja niin ikään myös millaisten sivujen parissa on vuosi 2026 hurahtanut käyntiin.

Perinteinen vuoden luetut kirjat ja parhaimmat kirjat-postaus jää nyt viime vuoden osalta välistä. En ole edes laskenut kuinka monta kirjaa luin, mutta epäilen tuloksen olevan ennätyshuono. Äkkiseltään viime vuoden parhaimmistoon laittaisin Viisikko lukupiirin lukemistossa olleen Markus Nummen Käräjät sekä nokkelan audiodraaman Pelkkää hyvää Laura Malvivaaran ja Antti Heikkisen kynästä. Epäilen myös kotimaisuus- ja naiskirjailijoiden prosenttiosuuden olevan edelleen suuri kaikesta lukemistani kirjoista, vaikka Viisikko lukupiiri kuinka yritti pitää viime vuonna mieskirjailijoiden lukukampanjaa pystyssä. Huonosti olen myös lukupiiriin kerennyt osallistua männä aikoina. Mutta tässäpä lyhyt koonti viime aikojen luetuista kirjoista.

Jesse Q. Sutanto on kirjoittanut aivan hykerryttävän Vera Wongin Murhaavan hyvät neuvot, jatkoa odotellessa. Christian Rönnbacka tekee uuden sarjan avauksen yhdessä Mika ”Immu” Ilménin kanssa kirjassa Jabi, pidin tästä ja varsinkin uudenlaisesta vankilamaailman näkökulmasta.

Viisikko lukupiiri luki KAJ-yhtyeestä tutun Axel Åhmanin esikoisnovellikokoelman Rääppöön, tämäkin oli aivan mukiinmenevä. Nelli Hietalan Sulkavaaran siskokset-sarjan Lainalempeä kirjassa tutustutaan vaihteeksi siskosten serkkuun, tämä kirja jätti vähän laimean olon. Ulla Maija Sievisen Taivas varjele! kirjassa oli elementit kohdillaan, mutta välissä muutamat asiavirheet ja toisteisuus sai hieraisemaan silmiä, mutta ainakin lukija pysyi hereillä näin. Christoffer Holstin Talviöitä ja kalmanvalkeaa yllätti, hömppämäisen kannen perusteella saisin yllättyä kirjan saamasta dekkarimaisuudesta iloisesti. Elin Hilderbrand Viiden tähden viikonloppu puolestaan taisi olla itselleni napakymppi tähän hetkeen, herkullisia juonia ja ihmissuhteita piti otteessaan tiukasti. Loistava kirja, joka kannattaa lukea!

Äänikirjoina on kulunut mm. nämä hyvät dekkarit; Joona Keskitalon Järvi, joka murtui (itseasisassa tämä on hänen parhaimmistoaan), Freida McFaddenin Älä valehtele (pitkästä aikaa hyvää McFaddenia), Kaisu Tuokon Pimeän hetket ja Christian Rönnbackan Pukkeja kuin Pasilassa (tämä oli lyhykäinen joulupläjäys). Shari Lapenan Katseilta Piilossa, olisi puolestaan saanut jäädä välistä. Mukiinmeneviä puolestaan olivat Laura Anderssonin Kappelin salainen joulu, Elina Kilkkun Jouluvallankumous, Audiodraama Emmi Pesoselta Yllätysaamiainen, Nina Hakalahden hyvät päivät, ja vähän huonommat. Ylättäviä ja suosituksia ansaitsevia teoksia olivat puolestaan Colleen Hooverin Marraskuun9.. Sally Hepworthin Hyvä Sisko (lue tämä!), Aino-Maija Leinosen oiva self help- Tyttö sinä olet keski-ikäinen sai kyllä nyökyttelyitä täältä niin että niskat rutisivat ja Coco Mellorsin Blue Sisterskin on hehkutuksensa arvoinen teos.

Toivottavasti näistä joku päätyy sinunkin lukulistallesi, tai oletkin jo kenties lukenut näistä parhaimmat?

Suosittelempa myös muutamia ilmaisia sarjavinkkejä tähän kevään odotukseen. Yle Areena tarjoilee suomenruotsalaisten ihastuttavien daamien uusia edesottamuksia sarjassa Deijtande Damer, jännitystä tarjoaa Oxen, Terapiaa ja tunnetta vie katsojansa mukanaan sympaattisessa ruotsalaissarjassa ja lisäksi vielä tanskalainen Sukupolvien salaisuus puolestaan on koukuttava ylisukupolvinen rikosdraama.

Muutoin täällä arki pyörii hurjalla nopeudella, johon väliin yritetään mahduttaa arjen ruokapreppailut, hiihtolenkit ja avantoreissut. Flunssaltakaan ei ole vältytty, mutta seesteisempiä kevät hankia odotellessa. Talven ennätyspitkä pakkasjakso ja vähä lumisuus täällä pohjoisessa on tarjoillut omat haasteensa, niin autoilun kuin hiihtämisenkin suhteen. Meinasi nimittäin käydä niin, että olisi ensimmäistä kertaa jääneet sukset keräämään pölyä ensitalveen, mutta onneksi pieni latupätkä on nyt viime viikkoina pelastanut tilanteen. Elokuvissakin on taas tullut elokuvakerhon kanssa käytyä lähes joka viikko, aina ei kyllä ole katsottavassa elokuvassa ollut kehumista, mutta kerhossa kyllä. Ajattelin olla tänäkin vuonna mukana viiden vaatteen vuosi-haasteessa. Hyvin on sujunut haaste, saldo on pyöreä nolla, mutta uusi uimapuku on ollut nyt yli puolivuotta hankintalistalla, ja kun se vain löytyy niin ostan heti. Työelämässä mennään nyt isolla vaihteella, mutta semmoista se on, arki nimittäin.

Kaikkea hyvää sinun kevään odotukseesi!

Villasukka