Huhtikuu kirjoina

Huhtikuun kirjoissa on liikaa aviomiehiä, loistava audiodraama, seikkaillaan kotimaassa Kempeleessä, 1830 -luvun Jyväskylässä ja Tampereella eläköityvän ikisuosikin kera sekä yksi kesken jäänyt teos ja yksi takuuhömppä.

Jo on aikoihin eletty. Kevät on tullut yli kuukauden etuajassa. Normaalisti tähän aikaan kevättä täällä vielä hiihdellään kevät hangilla ja pulahdellaan avantoon. Sukset on saanut pistää varastoon jo yli kuukausi sitten, avannostakaan ei ole ollut tietoa moniin viikkoihin. Sentään jäiden seassa siellä järvessä on saanut polskia, kun ovat ohi lipuneet.

Leskenlehdet ja krookukset ovat jo kukkineet, voi kummia aikoja. Näitä aikoja on sitten riittänyt myös kirjarintamalle, aivan kaikkien aikojen huonoin luku- ja kuuntelu kuukausi on siis takana. Tähän ei ole selityksenä aikainen kevät rinnassa, vaan pitkä työputki ylitöineen ilman vapaapäiviä. Mutta jotain on sentään luettu ja kuunneltu tässä ihan loppukuusta, kun kerkesin haravan varteen puutarhaan, joten tässäpä nämä.

📚 Holly Gramazion Aviomiehiä kertoo Laurenista ja siitä kun hän eräänä iltana palaa kotiinsa, hänen aviomiehensä on häntä vastassa. Muuten ihan kiva, mutta hänellä ei ole aviomiestä. Lauren on ihmeissään, mutta kun aviomies kiipeää ullakolle ja katoaa, ja ullakolta tuleekin uusi aviomies, Lauren hoksaakin että ullakko tarjoaa hänelle aviomiehiä senkun kerkeää.

Kirja alku on kiinnostava ja koukuttaa nopeasti lukijansa mielenkiinnon, mutta kirjan jatkuessa samanlaisena, niin että aviomiehiä vain tulee ja tulee portaita pitkin ja heitä voi vaihdattaa koko ajan oman mielensä mukaan, kirja ei enää toimi. Kirja saa miettimään, että miten huonosti nykyään siedetään erilaisia ihmisiä, emmekö ole valmiita tutustumaan keneenkään oikeasti ja paremmin, vaan heitämme ihmissuhteita pienin heppoisin perustein menemään kuten pikkureikäisiä sukkia. Docendo 2025, 368 sivua.

🎧 Juha Itkosen  Sivuraide on audiodraama eikä äänikirja, mutta listaan sen kuitenkin tänne koska äänikirjapalvelusta se löytyikin. Rakastan audiodraamoja, ja olen niitä itsekin tehnyt aiemmassa työelämässä. Nautin, siitä että voin miettiä miten tämä ja tuokin ääni on oikein toteutettu. Tässä Sivuraide audiodraamassa on hyvät ääninäyttelijät ja hyvä äänimaailma, ääninäyttelijöinä toimivat Eeva Soivio, Jarkko Lahti ja Heidi Herala. Pari vuosikymmentä sitten seurustellut pari törmää sattumalta junassa ja tästä alkaa muistojen keskustelu, pari tapaa toisensa toisenkin kerran ja mitä sitten tapahtuukaan kannattaa kuunnella itse.  Muistot ja ensirakkaus saavat aikaan kiinnostavan audiodraaman, kannattaa kyllä tarttua tähän.  Julkaistu vuonna 2024 osana Gummeruksen audiodraama sarjaa Kohtaamisia.

🎧 Viisikko lukupiirin huhtikuun mieskirjailijan teos oli Matt Haigin Mahdoton elämä. Pääsin tässä kirjassa reilusti yli puolen välin, mutta sitten kirja ei vaan edennyt ja jäi lopulta kesken.Mahdoton elämä kertoi eläkkeellä olevasta matematiikan opettajasta, joka perii yllättäen tuttunsa asunnon Välimerellä. Ibizalla hän alkaa keriä tuttavansa menneisyyden vyyhtiä auki ja saa yllättyä, Aula & Co 2025, 360 sivua.

Minua ei ole aivan vakuuttanut tämä mieskirjailijoiden valitseminen lukupiirin tämän vuoden teemaksi, miten nämä eivät nyt vain toimi minulle, vaikka olenkin itse näitä kirjoja ollut valitsemassa ja ehdottamassa. Toki poikkeus oli heti alkuvuodesta Käräjät teos, joka oli ihan omaa luokkaansa.

🎧 Sophie Kinsellan Ihan lopussa on juuri sitä kaivattua kevyttä Kinsellan hömppää, jota tähän väliin tarvittiin. Kinsellan kirjoitustyyli ja hauskuus ovat kyllä omaa luokkaansa. Työuupunut Sasha suuntaa hermolomalle ihanaa lomakylään, jossa hän on viettänyt lapsuuden kesät surffaillen, ja ah mikäs sen parempi toipumispaikka nykyiseen tilanteeseen. Rantahotelli ei ole aivan entisessä loistossaan ja Sashan äidin huolenpito lehtikaalismoothieiden kera on mennyt vähän liiallisuuksiin, mutta kaikesta selvitään. Paitsi ei ärsyttävästi toisesta hotellivieraasta. Kuinkas sitten kävikään?  WSOY 2025, 390 sivua.

🎧 Niin tässä taisi nyt käydä, että Seppo Jokisen Viimeinen vääntö jää Komisario Koskisen viimeiseksi seikkailuksi. No onhan sarjassa ilmestynytkin jo 30 osaa, mutta voi että nämä ovat vaan niin hyviä! Onneksi jäähyväiset olivat hyvät. Sakari Koskinen valmistautuu eläkepäiviinsä keskellä kesää, ehtiipä hän pitää lomaakin hieman ennen eläköitymistään. Tampereella mystisesti katoava henkilö käy viattomien ihmisten kimppuun julkisilla paikoilla, lisäksi Koskisen ryhmää työllistää tunnetun julkkispsykiatrin katoaminen jälkiä jättämättä. Kultosaari 2025, sivua.

📚 Kirjastosta mukaani tarttui ihan sattumalta Henna Huovilan Sielulintu ja voi kuinka ihana kirja tämä olikaan. Kirja sijoittuu 1830-luvun Jyväskylään ja sen kaupungistumisen aikoihin. Torpantyttö Pieta asuu mummonsa Annan kanssa yhdessä, keräten luonnosta riistaa ja parantavia yrttejä sekä tehden taksvärkkiä läheiselle talolle. Nälkä on usein läsnä, mutta Pieta myy tekemiään rohtoja ja mummo kotipolttoista nälän loitolla pitämiseksi. Pietan haaveina on itsellinen elämä ja ura rohtojen parissa. Pietan unelmat vaativat isoja päätöksiä, jotka eivät kaikkia miellytä ja seurauksetkin ovat kovat. Kirjan miljöö jäi pitkäksi aikaa mieleen.  Docendo 2024, 351 sivua.

📚 Tervetuloa Mustikkapolulle Kempeleelle Kempeleeseen , jossa  Aino Leppäsen Pieni pihapiiri pyörii. Mustikkapolulla pyörii lapsiperhearki, parisuhteen aallokot sekä menneisyyden ja eläkepäivien ilot ja surut. Eli siis ihan kaikki ja sulassa sovussa vielä. Uutukaiset erillistalot Kempeleessä saavat uudet asukkaansa. Sisarukset Lauran ja Katin lapsiperheineen ja kulissien takaisineen salaisuuksineen, yksinäisen eläkeläisen Elvin, jonka mies on vuodeosastolla sekä Joannan joka vielä pohtii tulevaisuuden askeliaan tyttöystävänsä kanssa. Voi, että tämä oli taiten kirjoitettu ja piti otteessaan, ja pidin tästä paljon. Aino Leppänen on noussut kaikkien kirjojenystävien tietoisuuteen Terkuin ope -sarjallaan, mutta mielestäni tämä on vielä parempi kirja! Myllylahti 2025, 340 sivua.

Ihanaa kevättä sinulle!

Villasukka