Keinussa kesällä kerran

Kesällä kerran

aivan hetken verran siellä

mummolan pihakeinussa

lempeissä vauhdeissa

muistoissa keinun

saunavihdan ja ruisleivän nopposen aistin

kielen päällä muurikkalätyn ja sittiksen

lapsuuden kesästä maistan.

Keinun liike mielen tyynnyttää

saa huolen unholaan

jalka lisää vauhtia

keinuen tässä nautin aamuyön kahvin ja

vielä ilta auringon lämmössä hetken

viipyilen.

Sudenkorento hyrähtää aivan liki

yhtä kimmeltävä ja kaunis on kuin hetki

tämä keinussa tuulen henkäys poskella

toinen siinä vierellä.

Tähän kuulen käen kukkuun

kyyhkyn kujerruksen sekä lehmän

ammuun.

Kaukaa kaikuu hirnahdus hevosen ja kukon

kiekuu, rikkumaton luonnon taikuus.

Oman kodin rakensin ja sinne

turvasataman pystytin

mummon pihakeinusta muiston tallensin

minun paikkani, tämä tässä.