Kesän kotimaiset hittidekkarit x3
Täällä taas. Takamäki kumppaneineen pääkaupugissa sekä Koskinen porukoineen Tampereella, lisäksi Vares Turussa Uuden Apteekin tukijoukkoineen edustavat komeasti kesän perinteisiä kotimaisia dekkareita. Joukosta puuttuu enää Ari Paulowin Jesse Hackman Oulun seikkailuineen..
Nämä sarjat eivät petä koskaan lukijaansa. Lukisin nämä, vaikken olisi dekkarien ystävä! Takamäen, Koskisen ja Vareksen seikkailut ovat viihdyttäviä ”kevyt”-dekkareita, jotka jokainen kantavat juontaan henkilöhahmojensa kautta, joten turhan raakoja murhia ja psykologisia kiemuroita ei tarvita. Eikä myöskään edellisten osien lukemista ennalta, luet ne kuitenkin myöhemmin tutustuttuasi ensin näihin kirjoihin, jos ne eivät ole entuudestaan jo tuttuja. Täydellistä kesä lukemista siis, joita ei malta keskeyttää.
Kotimaista luotto dekkarisarjoja edustavat siis konkarit Sipilä, Jokinen ja Mäki uutuuksillaan.
Jarkko Sipilän 20. Takamäki- sarjan kirja Syy tappaa vie lukijansa nuoren tytön surman jäljille. Suhonen alias Suikkanen peiteroolissa jälleen ja Takamäen porukka on oikeilla jäljillä vai onko? Sipilän dekkareissa ominaista on, että lukija saa dekkariviihdykkeen lisäksi paljon tietoa nykypäivän poliisin toimintatavoista, välineistöstä ja muusta kiinnostavasta poliisien ja vankiloiden toiminnasta.
Julkaisija;Crime Time
Seppo Jokinen ilahduttaa dekkarifaneja 25. Komisario Koskinen kirjallaan, Pisara Veressä. Jokinen kirjoittaa kuvaillen ratkiriemukkaasti ja luoden jokaiselle Koskisen alaiselle oman persoonallisen persoonansa, mikä tekee kirjoista hauskoja ja samaistuttavia. Koskinen on myös melkoinen romantikko. Yksi kähisee ja valittaa, toinen sipaisee hiuksiaan, joku toinen taas pyöräilee murheeseen. Koskinen joukkoineen ratkoo useampaa rikosta tässä kirjassa ja Koskisen alkuaikojen uran alkutaipaleen vanha ratkaisematon rikoskin sekoittuu tutkintoihin mukaan poliisikirjailijan uusimman dekkarin myötä. Lukiessa tuli mieleen, että näinkö Jokinen alkaa lopetella dekkarisarjaa, kun kirjassa palataan vanhoihin aikoihin, mutta taisipa kirjassa jäädä muuan tapaus mietityttämään ilman vastausta, niin että ensi kevään Koskista jo odotellessa, ja mitenhän se Tampereen ratikka sitten?
Julkaisija; Crime Time
Reijo Mäki palauttaa Vareksen taas Apteekin tiskille tuumailemaan ja siemailemaan Luun ja Pastorin kera. Vares on filmimaailman pauloissa ja samalla mietityttää erään laulajattaren katoaminen. Mäki viljelee tekstissään sana-ja nimileikkejä tiuhaan sekä välillä on tarinoissa hieman utopistista lapinlisää tai mitä lie Turun väriä, että ei aivan pysy hitaampi kärryllä. Voihan se olla, että juttu aukeaisi erilailla parin jallun jälkeen lukijallekin. Loppupuolella kirjaa alkaa sitten tapahtua sitä perinteikkäämpää Vares dekkaria, josta itse pidän eniten. Vaikka alku oli itselle vähän kankeaa, ja hetken mietin että jätänkö kesken lukemisen siitäkin huolimatta, että kyseessä on Vares. Onneksi luin loppuun, loppu oli aivan huikea, pikanttina lisänä myös faktaan perustuvaa yllättävää käännettä. Empä olisi kirjan kansia malttanut sulkeakkaan. Pitäisiköhän sen Vareksenkin kuitenkin jo vanheta ja asettua aloilleen johonkin saaristoon ja kyttäillä naapureita ja olla romanttinen. No ehkei sentään, sittenhän se ei ois Vares.
Julkaisija; Otava
Dekkariviikko päättyi juuri, mutta aina on hyvä lukea lisää ja näitä listahittejä varsinkin!
Tästäpä vinkit juhannuksen lukemistoon.
Hyvää juhannusviikkoa♥