Kiitollisuuspäiväkirja

Olen päättänyt jo kauan sitten, että kirjoitan tänne yhden viikon kiitollisuuspäiväkirjaa. Jotenkin tämä aihe on ollut minulle todella vaikea aloittaa. No nyt sen tein, mutta helppoa se ei todellakaan ollut, piti oikein pinnistellä.

Mistä se voisi kertoa? Onko arki liian kiireistä, stressaavaa? Enkö osaa olla kiitollinen mistään, enkö huomaa niitä asioita? Korona?

Onko korona kiristänyt meidän hermot jo niin tiukalle että odotellaan vaan rokotetta, ihmettä ja sitä onnea ja autuutta, kun matkustellaan vapaasti sinne tänne ja tuonne. Keikoille, leffaan ja teatteriin painellaan tuosta vaan ilman maskeja ja käsidesejä. Ostoskeskuksiin voi mennä hiplailemaan vaatteita ja poiketa nuin vaan pitsalle tai kupposelle kuumaa. Sittenkö niitä kiitollisuuksia löytyy? Ehkeipä.

Minä olen noudattanut korona suosituksia tunnollisesti. Vuosi on jo menty vain töihin sekä kerta viikossa kauppaan, läheisiä olen nähnyt varpailla ja sormilla laskettavan määrän. Tiukentuneet rajoitukset ei omalla kohdalla tuo muutoksia elämän rytmiin, vaikkakin monet ammattialat ovat todella tiukoilla nyt ja sosiaalisten suhteiden vähyys vaikuttaa kaikkien jaksamiseen.  Koitetaan kestää taas uudet tiukentuneet rajoitukset, ne ovat meidän kaikkien parhaaksi kohti nopeampaa normaalia, toivottavasti.

Luulen, että omalla kohdallani työelämä pitää tiukasti otteessaan ja tunnollinen suorittaja ei näe enää ympärillään sitä kaikkea hyvää ja kaunista, mistä sietää olla kiitollinen, pysähtyä sen äärelle. Ehkäpä se selittää sitä, että kiitollisuuksia sai kovasti makustella.

Pohtiminen nyt sikseen ja täältä tulee mun viime viikon kiitollisuuspäiväkirja. Isoja on aiheet.

Maanantai 

Olen kiitollinen kädentaidoista, käsillä tekemisestä. Tänään olen hyödyntänyt tätä lumitöissä sekä neuloin hieman villapaidan hihaa, solmeilin makramee seinävaatetta ja laitoin ruokaa. On ihanaa osata monen moista, jossa näkee kättensä jäljen saman tien. Tykkään myös leipoa ja maalata sekä tehdä myös puutöitä, olen jopa pari penkkiä saanut ihan ite nikkaroitua.

Tiistai 

Olen tänään kiitollinen ystävistä. Yksi ystävä istui kiltisti sohvan nurkassa ja kuunteli valituspaatostani toista tuntia, kyllä helpotti ja kiitos siitä! Kaksi muuta ystävää laittoi viestiä ja kyseli kuulumisia.

Ja itse otin härkää sarvista (siis itseäni) ja soitin  tärkeälle ihmiselle, jolle olin viimeksi soittanut 5 kuukautta sitten, puhelin tietojen perusteella (viestiä olen kyllä laittanut lähiaikoina ja nähtiinkin lenkillä pari kuukautta sitten, koska korona). Olipa ihana puhelu, siellä toisessa päässä se ystävä ajoi heti auton parkkiin ja puhuttiin puoli tuntia, vaikka kauppa ostoksetkin oli kyytillä.

Näistä ystävistä olen kiitollinen ♥

Keskiviikko

Olin kiitollinen, että sain aikaan nälkäisenä nopeasti hyvän ja ravitsevan ruuan. Lihapullia, muusia ja salaattia. Pakasteesta löytyi vielä puolukkahilloakin, nam.  Olen myös kiitollinen luonnonantimista,joita saamme luonnosta kerätä. Marjat ja sienet ja pakastamalla niitä saa talven mittaan nauttia itse keräämistä herkuista.

Joskus arjen keskellä ruokasuunnittelu jää vähälle ja nälkäkiukussa ei enää aivokapasiteetti riitä luoviin ja terveellisiin ratkaisuihin, saatika nopeasta ruuasta puhumattakaan. Siksipä tänään olikin hyvä ruokapäivä. Torstai

Tänään olin kiitollinen luonnosta ja neljästä vuoden ajasta. Heräsin aikaisin ja ajelin järvelle auringon nousua odottamaan. Järvi oli hiljainen, vain yksi jänis säikähti minua. Auringon nousua olisi voinut tuijotella ikuisuuden.

Monta päivää jatkuneiden lumisateiden ja pakkasten  jälkeen aurinko nousi ja lämmitti kelin plus asteille. Tästä ilmiöstä johtuen sain päivän seurailla sumun tanssia varjoisella pellolla, huikeaa. Haaveilen vielä pöllö retkestä suolle ja hiihtoretkistä hyville laduille, mutta odotan myös innolla lumen alta paljastuvia lumikelloja sekä muuttolintuja.

Perjantaina olin kiitollinen valosta. Aurinko on paistanut monta päivää ja se tuo valoa ja nostattaa mielialaa. Lisäksi mieltä ja jaksamista kohottaa se, että aamulla on jo valoisaa, kun keittelen puuroa ja teen lähtöä töihin. Myös illalla töistä kotiin palatessa on valoisaa, myös iltalenkin ehtii tehdä töiden päälle valoisalla. Ja valoisuutta on lisää tulossa koko ajan, pian siirretään jälleen kelloja. Ja onhan se aurinkokin jo porottanut, niin että näin lenkillä sulaa asfalttia pyörätiellä. Jes, kohta täytyy huoltaa pyörä.

Lauantai 

Tänään olin kiitollinen sulista ajoteistä. On se vaan eri ajaa autolla paljaalla asfaltilla. Tulee oikein kevätfiilis.

Talvella ajaminen on aina yllätys. Jonain aamuna on tullut lunta niin, että töihin ei ole mitään asiaa autolla, kun ei pääse edes omasta pihasta jäämättä autolla kiinni. Aurauskalusto tulee myöhään syrjäseuduille. Tai kun sataa jäätävää tihkua ja saat pysähtyä skrapaaman lasit auki jokaiselle bussipysäkille. Entäs kun tiet on ajettu syville urille ja polanteille ja liian reunassa onkin uhka jo humpsahtaa ojaan. Taitella siinä sitten urasta toiseen.

Kyllä, ihanaa kurvailla sulilla maanteillä, matkakin taittuu nopeammin.

Sunnuntai 

Tänään olen ollut kiitollinen hyvistä yöunista. Viime viikkojen nukkuminen on ollut painajaissävytteistä, katkonaista ja lyhyttä. Työtahti, vaatimukset sekä muutokset ovat vaatineet veronsa unista.

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa levännyt olo. Tästä tulee hyvä päivä. Näitä öitä lisää, kiitos!

Näistä asioista ja monista muistakin olin kiitollinen menneellä viikolla ♥

Rentoa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Huomenna vietetään myös naistenpäivää!