Luettaisko jotain?

Suomen Kirjasäätiö kutsuu meitä kaikkia treffeille hyvän kirjan kanssa. Tänään 7.2.2021 vietetään nimittäin lukurauhan päivää.

Hyvä kirja ja miksei huonokin antaa elämään uusia näkökulmia, sivistää, rentouttaa ja parhaimmillaan myös opettaa.

Luin kolme täysin erilaista ja eri genrestä olevaa kirjaa ja lukurauhan päivän kunniaksi vinkkaan niistä lyhyesti.

Pirkko Soininen on syventynyt Wivi Lönnin elämään ja tarinaan kirjassaan Valosta rakentuvat huoneet. Hän on kirjoittanut lyyrisellä tyylillä suomalaisesta merkittävästä naisarkkitehdistä tarkan, terävän ja historiallisesti merkittävän romaanin.

Mahtava nainen tuo Wivi, omien polkujen kulkija ja monen nykypäivänäkin merkittävän rakennuksen luoja. Kirjassa tutustutaan myös Wivin läheiseen ystävään Hanna Parviaiseen. Parviainen oli Suomen ensimmäinen kauppaneuvoksen arvonimen ansainnut teollisuuspatruuna nainen.

Teos kertoo merkittävästä ja esimerkillisestä naisesta, tienraivaajasta. Kirja antaa paljon pohdittavaa joten kirjalle kannattaa antaa aikaa.

Julkaisija; Bazar 2021, 382 sivua.

Mhairi McFarlane tarjoilee chicklit-kirjallisuutta kirjassaan Mitä jos en löydä sinua koskaan. McFarlanen aiempien romaanien lukijoille taakuuvarmaa laatua. Kevyt, mutta koskettava.

Kirja kertoo Laurien tarinaa, hän on seurustellut  nuoresta saakka saman miehen kanssa. Yllättäen mies jättää hänet 18 yhteisen vuoden jälkeen. Hän kertoo syyksi oman itsensä etsimisen. Mutta kuten arvata saattaa syyksi paljastuu varsin pian toinen nainen ja vauva.

Laurie on ihan rikki. Laurie päätyy mutkien kautta tekemään entisen poikaystävänsä mustasukkaiseksi valeromanssin avulla. Monimutkaista juonittelua, aitoja tunteita.. lopulta myös rakkautta.

Ihana kirja!

Julkaisija; HarperCollins 2020, 398 sivua.

Lasse Nousiainen on kirjoittanut kirjan Itäraja-tapaus, joka kertoo helsinkiläistyneen kirjailijan perheen kesälomamatkasta ja sukulointireissusta Itä-Suomeen. Kertojana toimii hassusti takapenkin matkustaja Sami. Itäsuomalaiset naapurussuhteet, sukulaisuus sekä tavat ja tottumukset ovat törmäyskurssilla pääkaupunkilaisuuden kanssa.

Kirjasta tulee jotenkin mieleen Mielensäpahoittaja-kirjat, en ole varma johtuuko samantuntuisuus kerrontatyylissä vai tarinassa vai molemmista. Kirja on kiva, yhdesti vähän naurahdin. Mutta kyllä tämän lukee ja voi olla, että jos itse olisin huumorituulella ollut enemmän ja itäsuomalainen olisin voinut hytkyä naurusta. Nopea lukuinen.

Julkaisija; Aula&Co 2019, 188 sivua.

Otappa laskiaispulla kahvit viereen ja lue jotain tänään! Leppoisaa sunnuntaita ja lukurauhan päivää.