Onko sulla kiire?

Kiire!

-En mä oo ehtiny, ku mulla on ollut niin kiire. Tämä tulee sanottua monesti ja kuultua monesti. Siihen kiireen jalkoihin jää perhe, ystävät, harrastukset, liikunta, hyvät ja säännölliset elämäntavat ja kaikki hetket. Ihanat pienet arjen hetket jotka ovat niin pieniä ettei niitä näe jos ei pysähdy, pysähdy vain hetkeksi koska ne ovat niin ohikiitäviä ja ainut laatuisia.

Mihin meillä on kiire?

Sen kun tietäisi. Töihin ainakin ja siellä on tässä nykypäivässä aina kiire työssä kuin työssä. Vähän resursseja yhtään mihinkään kohdata mitään rauhassa, pitää taukoja tai lähteä edes ajallaan pois sieltä töistä. Ja sieltä kun lähdetään on kiire kauppaan, laittamaan ruokaa, harrastamaan.. Viikonloppuna pitää käydä synttäreillä, juoksemassa, siivota, pyykätä ja no kiire.

Minä harjoittelen kiireettömyyttä. Ja se on kulkaa vaikeaa se. Mutta viimeaikoina kiire on tehnyt niin paljon vahinkoa, että oli pakko pysähtyä ajattelemaan.

Maalipurkki kiireellä kiinni, että ehtii kauppaan. Samalla meni maalipurkin sulkemiseen käytetty ruuvimeisseli peukalon hangasta läpi ja kiire oli enää tikattavaksi. Kiire töihin, täytyy vielä kerätä avaimet, lompakko, puhelin ja sammuttaa valot. Samalla kiiressä kaikki tavarat käsissä kiireellä väsyneenä suljen oven ja silmäkulma osuu oven karmiin. Ja taas oli enää kiire terveysasemalle liimaamaan ohimoa ja kuulemaan kun lääkäri toteaa aivotärähdyksen. No eipä ollut enää kiire, ja no oliko alunperinkään? Tässä muutama kiireinen tilanne näin esimerkiksi lähi viikoilta.

Kiireessä tulee vain enemmän huteja ja vahinkoa. Harjoittelen rauhassa autolla ajoa, perunan kuorimista ja kaikkea. Yksi asia kerrallaan ja tässä ja nyt. Pää on monesti jo seuraavassa asiassa ja sekin tuo kiireen tuntua.Haluan enemmän niitä arjen pieniä hetkiä nautittavaksi kuin tikkejä. Huoh, opinkohan ikinä?

Onko sulla vinkkejä hidastamiseen?