Suositus Kansallisbaletin Lumikuningatar, Peppi ja miksi mennä balettiin?
H.C.Andersenin satuun perustuva Lumikuningatar palasi jälleen syksyksi hetkeksi kansallisbaletin ohjelmistoon. Seuraavaksi jännätään Peppi Pitkätossun saapumista lavalle jo muutaman viikon kuluttua.
Lumikuningatar oli ihana. Helsinkiin ja Lappiin sijoittuvat tarina erilaisuudesta, uskosta hyvään ja sitkeydestä.
Miksi mennä balettiin?
Sehän on sitä paremman väen viihdettä, jossa hypitään sukkahousuissa. Sitähän se!
Mitään niin fyysistä taiteen tai tanssin lajia en ole koskaan kokenut kuin baletissa. Tanssijoiden lihakset ovat äärimmillään ja jokainen sormen asentokin on niin harkittu, että huimaa. Tanssijat ovat erittäin ammattitaitoisia ja voi sitä ihmettä miten tarinaa voi kertoa ”pelkällä sukkahousissa hyppelemisellä”. Uskomatonta kuinka tarina kulkee ja perässä täytyy pysyä, että ehtii huomata kaiken. Balettitanssi herättää tunteita siinä missä elokuvat ja teatterikin. Jokainen baletti täytyisi nähdä ainakin kaksi kertaa. Katsoja ei voi kuin ihastella tanssijoiden taitavuutta, mutta on siellä muutakin. Lavastukset, musiikki ja puvustus ovat myös vertaansa vailla. Jos baletissa montussa soittaa orkesteri on sekin niin hämmästyttävää työskentelyä, että omakin monttu meinaa jäädä välistä auki.
Miten ehdin koskaan nähdä kaiken mitä lavalla on nähtävissä? Ehkä minun ei tarvitsekaan, vaan odotan jo innolla seuraavaa elämystä. Peppi täältä tullaan! p.s. Oopperan baletin facessa menossa parhaillaan arvonta lipuista Peppiin.
Mee sääkin balettiin( ☆joululahja vinkki☆), määki meen!
Kiire!