Maaliskuun kirjapino näyttää jo keväältä 🌻

Maaliskuun lukukuukausi oli varsin vaihteleva. Monta kirjaa aloitin ja monta kyllä jätin keskenkin. Kesken jäi mm. kaksi trilleriä, Viisikko lukupiirin maaliskuun teos 1434 vuoteen sijoittuva historiallinen trilleri Niklas Natt och Dagin Toiveet ja kohtalo ( Johnny Kniga 2025, 544 sivua) sekä Alice Feeneyn Kivi, paperi, sakset, jossa aviopari Adam ja Amelia viettävät yhteistä viikonloppua Skotlannissa arpajaisvoittona saamassaan talossa, jossa tapahtuu outoja vai ovatko he itse outouksien takana ( Gummerus 2025,365 sivua).

🎧 Halleholm- uusia unelmia on Ruth Kvarnström-Jonesin kolmas kirja Halleholm-sarjassa. Alun perin ihastuin tähän sarjaan vanhan kunnon juonittelun takia, mutta sarjan jatkuessa on juonittelu vähentynyt. Sen sijaan henkilöhahmot ovat herättäneet kiinnostukseni. Sarjassa käsitellään vakaviakin aiheita, mutta silti ihanassa Halleholmin miljöössä viihtyy hyvin mukana (Otava 2025, 410 sivua).

🎧 Sara Önnebon dekkari trilogian ensimmäinen osa Tytär, Tulisaaren murhat on julkaistu vain äänikirjana. Tartuin tähän kirjaan, koska siinä mainittiin Emilian perehtyvän kuolleen äitinsä menneisyyteen matkustamalla Suomeen tutkimaan äitinsä hämärää menneisyyttä. Tämä dekkari ei kuitenkaan yltänyt kovin korkealle jännityskertoimissa, joten saattaa tämä trilogia jäädä tähän ensimmäiseen osaan (Word Audio Publishing International 2025).

🎧 Tartuin suurin odotuksin Kotiapulaisen kirjoittaneen Freida McFadden uutuus kirjaan Työkaveri. Ehkä odotukset olivat liian suuret, mutta oli tämä silti kelpo dekkari. Säntillinen Dawn  jättää yllättäen tulematta eräänä aamuna työpaikalleen, työkaveri huolestuu hänestä varsinkin kun hän saa apua anovan puhelun. Työkaveri käsittelee ajankohtaista ja yleistä aihetta työpaikoilla, se mikä se on jääköön salaisuudeksi, etten paljasta liikoja (Otava 2025, 351 sivua).

🎧 Vera Vala palaa Salla Kotkan kera Kaksoissotilaassa jatkamaan menneisyyden arvoituksia Sallan omassa elämässä, mutta myös Alpeille työkaverinsa kanssa luonnonvoimien armoille ratkomaan murhaa. Vera Vala kirjoittaa taidokkaasti ihmismielen sopukoista ja sen totuuksista, lisäksi hän kietoo kiehtovaa verkkoa Salla Kotkan yksityiselämän menneistä ja sen rinnalla kulkevista rikostutkimuksista. Vera Vala on oma tyylilajinsa dekkaririntamalla (WSOY 2025, 343 sivua).

📚 Jaana Taposen Kristallipallo vie lukijansa lähelle 2040-lukua ja sen ajan ilmastotavoitteita. Paljon on jo tuohon mennessä ehtinyt nykyisyyteen verraten muuttuakin, bensa- ja dieselautot ovat kiellettyjä ja niitä vaalitaan talleissa salaa. Ihmiset pyöräilevät ladatakseen akkuja kodin välttämättömimpien sähkölaitteiden tarpeisiin, moni ammattikin on hävinnyt sähkönkäytön säännöstelyn takia. Ilmastoasioiden lisäksi tarinassa on rakkaustarinaa ja chick lit-romaania feelgood hengessä. Parhaat ystävät Eveli ja Molli tapaavat keramiikkakippoja tekevän hipin Elian. Molli on korviaan myöten ihastunut Eliaan, mutta vastakaikua ei oikein kuulu. Eveli kipuilee omassa parisuhteessaan sohvan toisessa päässä kumppaninsa, molemmat omilla puhelimillaan jos vain akkua piisaa. Elia alkaa kuitenkin paljastua ihan joksikin muuksi, kuin alun perin oltiin luultu.

Ensin ajattelin, kun olin lukenut muutaman sivun, että ei minusta ole tätä lukemaan. Ilmastojargonia on  minulle liikaa, mutta niinhän siinä kävi että kirja muuttuikin hyvin mielenkiintoiseksi tulevaisuuden kuvakseen perinteisen rakkaustarinan voimin (Myllylahti 2024, 301 sivua).

📚 Katajamäki-sarja saa jatkoa nyt kahden kirjailijan Anneli Kivelän ja Pirta Syrjänevan yhteistyönä kirjoitetulla Katajamäen naapurissa -kirjalla (Karisto 2025, sivua). Ihana kirja, oikein ahmittava sellainen. Tämä sopii erinomaisesti myös niille, jotka eivät ole aiemmin hypänneet Katajamäki-sarjan kelkkaan. Lukijana minua houkuttaisi mahdottomasti tietää, kuinka tällainen yhteistyö on toteutettu. Olen ehkä lukiessani huomaavinani kohtia, jotka mahdollisesti ovat Syrjänevan kynästä ennemmin kuin Kivelän. mutta mistäpä sitä tietää. Tarjolla on kuitenkin ihana Anni Polvamainen maalaisidylli kirja rakkaustarinallaan höystettynä. Täyttää myös Katajamäki-sarjan fanien toiveet kirjasarjan jatkumisesta täysin.

🎧 Laura Anderssonin kirjoittama Tähtipölyn bulevardi  vie lukijansa päivään jolloin kieltolaki kumottiin Helsingin kaduille ja kulmille kurkistamaan filmiteollisuuden maailmaan. Kirjassa Doris Laineen unelma käy toteen, mutta teos raottaa filmitähteyden ohella myös toista puolta elämästä alamaailman seassa  (Gummerus 2025, 399 sivua). Hyvin aikaansa kuvaava ja kiinnostava teos, loppua kohden ehkä olisin kaivannut tiivistystä. Ihan selvän koukun kirjoittaja jätti lukijoilleen, joten oletan jatkoa olevan luvassa tähän kirjaan.

🎧Pauliina Susi  jatkaa Tuulia Raja- sarjaa uudella osalla, Tuuliajolla. Suden kirjoittama kirjasarja on kevyt dekkareiden kevyttäkin kevyempää osastoa. Välillä näille koomisille kommelluksille ei oikein osaa itkeä eikä nauraakkaan, mutta silti uusi osa täytyy aina kuunnella. Tuuliajolla kirjassa Tuulia touhuaa rahapulassa asuntomessuilla kelluvien talojen ja hukkuneiden seassa (Tammi 2025, 301 sivua).

🎧 Lupauksia ja lumpeenkukkia jatkaa ammattijärjestäjä Minnan elämän parissa Inkku Kärkkäisen feelgood-romaanissa kuten edeltäjänsä Kierrätystä ja kirsikankukkia. Ammattijärjestäjä Minna on mennyt naimisiin minimalistin kanssa, hankkinut koiran, rivitaloasunnon ja kaksoset. Paljon mahtuu Minnan omaan elämään tässäkin kirjassa, sekä paljon myös järjestely vinkkejä joka kotiin. Kevyt ja kiva välipala kirja (Myllylahti 2025, 295 sivua).

Mitä sinä meinaat lukea huhtikuussa, onko jo jokin odottamasi kevään uutuus kirja ilmestynyt?

Villasukka

blogit-150x60.png

kulttuuri kirjat oma-elama hopsoa

Arjen pelastajat ja arkihuolien hävittäjät x6

Arki vei taas mennessään, ja me mentiin perässä. Kalenterit täytyy kaivaa esiin, jotta voi sopia edes ystävän kanssa lenkkitreffejä, kuulostaako tutulta? Arjessa mennään eikä meinata, mutta arki vaatii vastapainonsa ja palautumisensa. Arki ja rutiinit ovat parasta elämässä, mutta mitä on paras arki? Minulle se on tasapainoinen ja kekseliäs.

Olen kehitellyt talven aikana muutaman uuden harrastuksen ja tavan, joilla arki saa vastapainonsa, eivätkä nämä jutut vaadi kalenterointia, eikä paljoa rahaakaan. Kaupan päälle olen löytänyt uusia yhteisöjä ja monia tuttavuuksia. Uusien tuttavien nimiä en kyllä tiedä, mutta sillä ei ole mitään väliä, tunnelma on välillämme välitön kun kohtaamme ja käymme arkikiireitä vastaan ilman aikatauluja yhdessä. Kuulostaako hyvältä, eikö!

Palapelit… 1000 palaa tai enemmän odottaa laatikossa, jonka kuva on tarkoin valittu. Ei paljon taivasta tai merta, vaan paljon yksityiskohtia ja värejä. Ensin lajittelen reunapalat ja etsin neljä kulmapalaa. Joskus lajittelen paloja enemmänkin esimerkiksi värien mukaan, mutta joskus vain kaivelen palat laatikon pohjalta. En ole koskaan aiemmin tehnyt palapelejä, mutta nyt talvella kaipasin arjen hektisyyteen vastapainoa. Kun päivän kiireiden päätteeksi istahdat alas ja asettelet muutaman palan paikoilleen, mieli rauhoittuu ja on vain se hetki kun pyörittelen paloja, 15 minuuttiakin riittää. Olin varma, että ensimmäisessä 1000 palaisessa menee puoli vuotta, mutta siinä menikin vain pari viikkoa. Yllätyin myös, että olen löytänyt muutaman palapelien vaihto tuttavuuden uimahallin saunanlauteilta. Sieltä muuten saa myös hyviä kirjavinkkejä!  Tämä on myös melko halpa harrastus, kun ostaa yhden palapelin voi sitten jo alkaa vaihdella pelejä toisten kanssa. Tässä lajissa on tärkeää olla tilaa tehdä palapeli niin ettei paloja tarvitse koko ajan siivota pois, sekä myös oikea valaistus on todella tärkeää.

Avantouinti… väitän, että uimahallin kuuman kosteassa ilmassa kylmäallas on pahempi kuin avanto, myös lumihanki on mielestäni pahempi. Vesi avannossa ainakaan saunasta käytynä ei tunnu edes kylmältä, viihdyn vedessä noin minuutin ja nousen sitten laiturille ja käyn sitten vielä uudestaan puöahtamassa, sitten saunaan.Yhdellä avantoreissulla käyn noin 5 kertaa avannossa.  Villasukat, pipo ja lapaset ovat hyvä olla avannossa, luotinkin tähän yhdistelmään varsin pitkään. Avantouinti kamut, eli ne saunatuttavuudet lauteilta kannustivat kuitenkin satsaamaan noin kympin avantosukkiin tai- tossuihin. Kuukausien harkinnan jälkeen, päädyinkin ostamaan uintisukat. Ja mikä mahtava lämpö ne jalassa onkaan käydä kylmässä vedessä, villasukat on hyvät mutta uintisukat ne vasta hyvät onkin! Avantouinti on tuonut rentoutta, uuden harrastuksen ja hyvää oloa. Myös saunassa istuva yhteisö on osa tätä harrastusta, en tunne uimareista ketään ja keski-ikäkin on yli 65 mutta se ei saunatunnelmaa haittaa. Saunan lämpö, ihmisten puheet ja yhteisöllinen kannustus on omaa luokkaansa. Ketään ei päästetä avantoon yksin suonenvetojen varalta, avannon reunalle mukaan tuleva tuntemattoman uimari on luottamuksen osoitus ja sanaton sopimus.

Aikaiset aamut ja aikaa aamuissa… herään aina ajoissa, jotta ehdin aamulla tehdä asiat rauhassa ja monesti teen myös jonkun kotityön pois alta, että illasta jää enemmän aikaa harrastuksille. Teen rauhassa aamupuurot, pakkaan samalla työkamppeet ja laitan itseni valmiiksi. Sen jälkeen ehdin usein laittaa pyykkejä tai tiskejä. Ihan viimeiseksi nautin rauhassa puuron ja kahvin sekä luen samalla kirjaa. Töihin on kiva lähteä ilman kiirettä ja päivän alkuun jää kiva fiilis, kun on saanut tehdä jotain kivaa ennen töihin lähtöä. Toisinaan saatan ehtiä käydä jopa kaupassa ostamassa viikon ruokaostokset ennen töihin menoa, kun herään tarpeeksi ajoissa.

Ruokapreppaus ja viikon ruokalista… tämä pelastaa monelta arjessa. Kun pitää tästä tavasta kiinni saa unohtaa hätä pakastepitsat ja pikamakaroonit. Sunnuntaina yleensä kuorin, pilkon, paistan ja keitän pari tuntia pelastaakseni alkuviikon. Vinkkini on yksi keitto, yksi kastike, ehkä jokin laatikkoruoka tai puuro sekä hedelmiä ja vihanneksia valmiiksi pilkottuina. Näin kevättalvella sunnuntaisin on tullut keiteltyä mm.  iso kattilallinen lohisoppaa sekä arjen hittiruokaa kaalinuudelipannua ,  ja nämä riittävät pitkälle viikkoa hyvin. Lisäksi teen tiistai-iltaisin viikon ruokalistan valmiiksi ja keskiviikkona haen ostokset. Ruokalistan ja suunnittelun avulla ruokakaupassa riittää siis hyvin yksi käynti viikossa.

Somettomuus… asetin jo ennen joulua itselleni rajoituksen puhelimella olemiseen arkisin sekä viikonloppuisin. Ei sillä että olisin muutoinkaan haitaksi asti puhelimella roikkunut, mutta koin tämän rauhoittavan ja antavan aikaa paljon muulle. Arkena aikani on 5 minuuttia per päivä, työpäivän aikana en pysty muutenkaan käyttämään puhelinta ja tuo aika on minulle varsin sopiva hoitaakseni pakollisen viestiliikenteen. Viikonloppuisin aikarajani puolestaan on 1,5 tuntia. Ja arvaatkos mitä? Tuo puolitoista tuntia tekee jo minut kipeäksi hartioista ja olen huomannut että en enää keksi edes mitään syytä miksi olisin puhelimella noin pitkää aikaa.

Sarjat… jos taas arjesta irtaantuminen onnistuu paremmin tv:n äärellä, niin tässä pari sarjatärppiä Yle Areenan puolelta; Queen of Fucking Everything, Pohjoisen tähti, Ludwig, Oxen ja Mahdoton tapaus. Lisäksi extempore lähtemiset elokuviin yksin on myös oiva tapa spontaanisti vaihtaa arjessa vapaalle, suosittelen.

Lisäksi muita edullisia harrastuksia ja arjesta palautumiskeinojani ovat näin kevättalvella hiihto, pyöräily, lenkkeily, lukeminen, uiminen, musiikin kuuntelu, neulominen ja leipominen. Nämäkään eivät vaadi paljoa aikaa, suunnitelmallisuutta saatikka rahaa.

Nämä ovat minun arki-irtiottojani ja keinoja helpottaa arkea. Palapeli vie 15 minuuttia, avantoreissu tunnin joten vaihtelen ajankäytön ja fiiliksen mukaan tapoja, jolla unohdan työmoodin.

Miten sinä hallitset arjenkaaosta ja saat itsesi irtaantumaan siitä?

Villasukka

blogit-150x60.png

hyvinvointi suosittelen ajattelin-tanaan hopsoa